sutrablog

kāyendriya-siddhir-aśuddhi-kṣayāt tapasaḥ ॥43॥ Itsekuria vaativista puhdistavista harjoituksista: epäpuhtauksien hävittyä kehon ja aistien täydellisyys (2:43). Tapas-sanan juuri on tap(a), joka tarkoittaa ”kuumentamista”. Tapas käännetään todella monella tavalla, ja sille annetaan monta, monta laajempaa merkitystä. Merkitys on myös erittäin paljon riippuvainen asiayhteydestä. Esimerkiksi, Patanjali itsekin käyttää sanaa … Continue readingsutra 2:43

saṁtoṣād-anuttama-sukha-lābhaḥ ॥42॥ Tyytyväisyydestä: korkeimman onnellisuuden saavuttaminen (2:41). Hariharānanda on ainoa Vyāsaa myöhempi kommentaattori, joka tyytyy vain kääntämään tuon kommenteista varhaisimman, eikä kommentoi omin sanoin ollenkaan tätä sutraa. Täten, esitän sen tässä suomennettuna: ”Tässä yhteydessä on sanottu: ´Maallisen materian tai aistinautintojen tahi taivaallisten nautintojen tuottama onni … Continue readingsutra 2:42

Sattva-śuddhi-saumanasyaikāgryendriya jayātma darśana-yogyatvāni ca ॥41॥ sekä olemassaolon puhtaus, iloisuus, yksikohteisuus, voitto aisteista ja sopivuus Itsen ”näkemiseen” (tai oivaltamiseen) (2.41). Olen käyttänyt tässä ekāgrya-sanasta käännöstä ”yksikohteisuus”, keskittyneisyyden sijaan (vrt. Broo 2010), koska ekāgrya ja dhārana eivät ole synonyymeja vaikka linkittyvätkin erittäin tiivisti toisiinsa, joten seuraan tässä … Continue readingsutra 2:41

śaucāt svāṅga-jugupsā parair asaṁsargaḥ ॥40॥ Puhtaudesta: vastenmielisyys omia jäseniä kohtaan, ja haluttomuus koskea muihin (2.40). Nyt alkaa viiden niyaman käsittely, joka saa osakseen kuusi sūtraa, johtuen, siitä, että tämä ensimmäinen eli puhtaus jakaantuu kahteen osaan eli ulkoiseen ja sisäiseen. Tämän niyaman saama kaksinkertainen huomio, on … Continue readingsutra 2:40

aparigraha-sthairye janma-kathaṁtā saṁbodhaḥ ॥39॥ Omistamattomuuden lujittuessa syntymien ehtojen ymmärtäminen (2.39). Patanjali on neljässä aiemmassa yamassa puhunut ”vakiintumisesta” (pratiṣṭhāyāṁ), ja nyt hän yhtäkkiä viidennessä ja viimeisessä käyttää samassa asemassa sanaa ”lujittuminen” (sthairye), miksi? No, ehkä se ei ole kovin merkityksellistä; ja joka tapauksessa Arvind Pare – … Continue readingsutra 2:39

brahmacarya-pratiṣṭhāyāṁ vīrya-lābhaḥ ॥38॥ Pidättyväisyyden vakiintuessa voima(i)n saavuttaminen (2.38). Venkateshānanda aloittaa brahmacaryan käsittelyn kertomalla, omien sanojensa mukaan, sen kirjaimellisen merkityksen: ”Kun sisäinen tajunta virtaa lakkaamatta kohti Brahmania eli Absoluuttia.” Tämä on itsessään yksi meditaation muoto. Ja se voi olla vaikeaa, joten sen merkitys on typistetty viittamaan … Continue readingsutra 2:38

asteya-pratiṣṭhāyāṁ sarva-ratnopasthānam ॥37॥ Varastamattomuuden vakiintuessa kaikkien jalokivien lähestyminen (2.37). Vaachaspati Mishra kommentoi tätä vain kahdella sanalla: ”Helposti ymmärrettävissä.” (”Easily understood”, ks. Woods 2007). Mutta en ole itse ihan varma, onko kaikki tähän liittyvät asiat ihan niin helposti ymmärrettävissä. (Vaikka Venkateshananda kutsuukin tätä ”melkein anti-kliimaksiksi” väkivallattomuuden … Continue readingsutra 2:37

satya-pratiṣthāyaṁ kriyā-phalāśrayatvam ॥36॥ Totuudellisuuden vakiintuessa toimintojen tulosten tyyssija (2.36). Täydellinen totuudellisuus sanoissa ja ajatuksissa ei johda pelkästään siihen, että sinua arvostetaan luotettavana ihmisenä. Patanjalin ja Vyasan mukaan sanasi alkavat luomaan todellisuutta! Mitä ikinä täydellisen totuudenmukainen ihminen puhuu tai ajattelee, käy toteen. Tässä on yhteistä rajapintaa … Continue readingsutra 2:36

ahiṁsā-pratiṣṭhāyaṁ tat-sannidhau vairatyāghaḥ ॥35॥ Väkivallattomuuden vakiintessa hänen läheisyydessään luovutaan vihamielisyydestä (2.35). Tästä lähtee käyntiin yhdentoista sūtran sarja, joissa Patanjali käsittelee yaman ja niyaman täydellistymisen tuloksia. Puhtaus saa osakseen kaksi sūtraa, muut yhdeksän sūtran per rajoitus/määräys. Usein sanotaan, että sarja alkaa väkivallattomuudella, koska se on tärkein, … Continue readingsutra 2:35

vitarkāḥ hiṁsādayaḥ kr̥ta-kāritānumoditā lobha-krodha-moha-pūrvakā mr̥du-madhyādhimātrā duḥkhājñānānanta-phalā iti pratiprakṣa-bhāvanam ॥34॥ “Vääristyneiden ajatusten tuotokset eli väkivalta ja niin edelleen; ovat itse tehtyjä, teetettyjä tai sallittuja; miedon, keskivahvan tai intensiivisen ahneuden, vihan tai harhaisuuden synnyttämiä, johtaen loputtomaan tyytymättämyyteen ja tietämättömyyteen.” Tätä on “vastakohdan pohtiminen” (2.34). Tiivistetysti, vääristyneillä ajatuksilla … Continue readingsutra 2:34