sutra 1:21

Posted on

tīvra-saṁvegānām āsannaḥ 21

21. Lähin se on kiihkeästi innokkaille.

Tästä sutrasta ei kenelläkään ole kovin paljon sanottavaa. Ja tämä liittyy siinä määrin tiiviisti seuraavaan sutraan, että yhtä hyvin sutrat 21-22 olisi voinut yhdistää; tai voisi yhdistää kommentaattorina, mutta seuraan nyt valittua linjaa ja otan sutran kerrallaan (pääsmmepähän helpolla pari viikkoa, mikä sopii hyvin tähän vuoden vaihteeseen).

Vyasa jakaa joogan menetelmät ”tehokkuuden” mukaan ja joogan harjoittajat ”innokkuuden” mukaan kolmeen ryhmään. Tämän lisäksi harjoittajat jakaantuvat kolmeen alaryhmään, jolloin saadaan yhdeksän ryhmää. Tämä on tyypillinen intialainen tapa, mutta toisaalta yleensäkin hyvin inhimillinen tapa, jaotella ja luokitella asioita (ja ihmisiä). Joka tapauksessa, tätä ei kannata varsinaisesti soveltaa toisten ihmisten luokitteluun. Pikemminkin tätä voi yrittää soveltaa arvioitaessa omaa harjoitusmenetelmien ”työkalulaatikkoa”, ja sen sopivuutta vallitsevaan elämäntilanteeseen.

Tiivistetysti voisi sanoa, että tärkeä syy miksi eri ihmiset etenevät eri tahtiin, on innokkuden määrä suhtautumisessa harjoitukseen. Ja harjoitus, jota teet tällä hetkellä, saattaa sopia sinulle parhaalla mahdollisella tavalla, tai saattaa olla että ei (enää) sovi sinulle parhaalla mahdollisella tavalla? Tämän arvoiminen ei aina ole helppoa. Varsinkin, kun tietää psyokologisen ilmiön, että mitä enemmän on investoinut (aikaa, työtä ja/tai rahaa) johonkin asiaan eli tässä tapauksessa harjoitukseen (tai joogatyyliin, opettajaan jne.), sitä vaikeampi on tunnustaa, että se ei ehkä enää palvele minua parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka olisi joskus tehnytkin niin.

Hariharaanada Aaranya (1983) tuo esille, että samveegaa (innokkuus) on tekninen termi, jota käytetään myös buddhalaisuudessa. Hänen mukaansa se tarkalleen ottaen tarkoittaa ”soveltuvuutta, yhdistettynä antaumuksellista harjoitusta kohtaan tunnettuun kunnioitukseen, josta seuraa into kiirehtiä eteenpäin, johon sisältyy piilevä takertumattomuus”. Tämä hyvinkin kiihkeän yksityiskohtaisesti avattu innokkuden tunne, hän jatkaa, saa lisää liikevoimaa harjoituksen myötä – vähän samoin kuin rinnettä alas vyöryvä lumipallo. Intialaisessa ajattelussa tietysti tähän innokkuuden määrään vaikuttaa myös painautumat edellisistä elämistä.

Måns Broo (2010) muistuttaa aiheellisesti nykyajan joogeja: ”Toisaalta liiallinen keskittyminen nopeuteen ja tuloksellisuuteen voi helposti koitua harjoittajalle haitaksi… ja kiihkeä eteneminen saattaa johtaa vammoihin ja turhautumiseen.” Voisin vielä siteerata Månsia vuoden 2016 viimeisen Anandan pääkirjoituksen loppusanoilla: ”Valitaan itsellemme mieluinen versio ja jatketaan harjoituksia.”

Text: Marko Mikkilä, foto: Katja Metsätähti

 

 

 

 

 

 

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *