sutra 1:24

Posted on

kleśa-karma vipākāśayar aparāmr̥ṣṭaḥ puruṣa-viśeṣa īśvaraḥ 24

24. Jumala on erityinen purusha, jota häiriöt, teot, seuraukset ja vaikutukset eivät kosketa.

Broo (2010) kysyy, että miten Jumala saadaan sopimaan prakriti-purusha-dualismiin? Tässä ”jumalasiassa” näkyy usein kommentaattorien omat uskomukset ja mieltymykset kommentaareissa. Esimerkiksi suurin osa modernin ajan joogaopettajista ja -filosofeista ovat jonkin Veedanta-koulukunnan edustajia. Kaikilla Veedanta-koulukunnilla on ainakin osin erilaiset metafyysiset oletukset ja hengelliset uskomukset kuin Patanjalilla näyttäisi olevan. Tai Patanjali ei ainakaan paljasta millä nimellä hän palvoo Jumalaa. Sen sijaan, Veedanta-koulukunnissa se uskonnollinen vakaumus usein tulee esiin, ja se on yleensä joko Vaishnavismi tai Smartismi. Tantrisissa perinteissä taas Shaivismi ja Shaktismi ovat yleisempiä. Tämä on siis yleistys, ja toki on myös vähemmistöjä ja poikkeamia, kuten lähes aina Intiassa on asian laita. Tosin jonkin verran voi Patanjalin vakaumuksestakin päätellä. Nimittäin kolmessa seuraavassa sutrassa Jumalaan viitataan sanalla ”hän”, ja näistä sutrista keskimmäinen on maskuliinimuodossa, kun taas sutrat 25 ja 27 voisivat olla myös neutraaleja (Kiitokset Månsille tästä tiedosta!). Ja tässä Patanjali on tehnyt mielestäni pienen muotovirheen, jos siis jooga on tarkoitettu kaikkia varten. Silloin tietysti olisi pitänyt laittaa kaikki hän-sanat neutraaliin muotoon; mutta otettakoon tämä inhimillisenä huolimattomuusvirheenä tai ”painovirhepaholaisena” – ja suomenkielellähän tätä ongelmaa ei ole. Lähes kaikki kommentaattorit viljelevät tuota patriarkaalista puolueellisuutta runsain mitoin.

Joka tapauksessa, Broo tuo tässä esille Bhagavad Gitan ratkaisun em. dualismi-ongelmaan eli Gita ensinnäkin puhuu korkeammasta purushasta (purushoottama, 15.18). Tämän ero ”erityisen purushaan” voi olla myös pelkästään semanttinen. Tosin tämän lisäksi Gita luo Jumalalle myös erillisen kategorian purushan ja prakritin yläpuolelle (13.2-3). Tässäkään tapauksessa ei tosin vaadita kovin suurta ”henkistä väkivaltaa”, jos ajattelee, että ”Erityinen Purusha, joka ei ole koskaan ollut sotkeutunut prakritiin”, viittaa oikeastaan omaan kategoriaansa. Esimerkiksi H. Aaranya (1983), joka pyrkii tulkitsemaan Patanjalia mahdollisimman puhtaasti Samkhya-viitekehyksestä käsin, esittää, että Iishwarassa nimenomaan on molemmat ontologiset periaatteet eli sekä Purusha että prakriti yhdistyvät, muodostaen näin käytännössä oman kategoriansa. Mutta syynä Patanjalin alkuperäiseen ratkaisuun ilmaista asia ”tulkinnanvaraisesti” saattaa olla haluttomuus heijastaa uskon asioita liikaa joogafilosofiaan, koska jooga on tarkoitettu kaikkia varten. Toki joogan harjoittaminen yleensä Intiassa liittyy tiiviisti uskontoon, mutta se on eri asia. Ja toki osa joogankoulukunnista on samalla käytännössä myös uskonlahkoja, mutta sekin on eri asia, kuin jooga mielen filosofiana, transpersoonallisena psykologiana ja harjoitusmenetelminä.

Yksi tärkeimmistä Veedanta-koulukuntien välisistä eroista liityy nimenomaan siihen, mikä on aatmanin (eli Purushan tai näkijän) suhde Brahmaniin ja/tai Iishwaraan. Swami Shivananda havainnollistaa eri Veedanta-koulukuntien eroja seuraavalla vertauksella: Dvaita Vedantan perustaja Madhvan mukaan ihminen on aina ja ikuisesti Jumalasta erillinen sekä korkeintaan vain ja ainoastaan Jumalan palvelija (dualismia). Visishtadvaita Vedantan perustajan Ramanujan mukaan taas ihmisen suhde Jumalaan on sama kuin auringonsäteen suhde aurikoon eli ihminen on perusolemukseltaan yhtä Jumalan kanssa, mutta vain pieni osa Jumalasta (neutraalia monismia). Advaita Vedantan perustaja Shankaran mukaan taas ihminen, tai tarkemmin sanottuna tietoisuus ihmisessä tai muissa elävissä olennoissa, on identtinen Brahmanin kanssa (puhdasta monismia eli ei-dualismia). Tantrinen ei-dualistinen Shaivismi sisältää samanlaisen ajatuksen kuin Shankaralla eli yksilösielu on pohjimmiltaan identtinen Iishwaran tai Absoluutin tietoisuuden kanssa, mutta empiirinen maailma ei ole silti illuusiota kuten Shankaralla, vaan tämä energiasta kumpuava maailma (Shakti), jonka koemme subjektiivisesti, on todellinen kuten Patanjalilla – mutta sekin on pohjimmiltaan identtinen Jumalan (Shiva) kanssa.

Iishwara siis eroaa muista purushoista siinä, että hän ei ole koskaan ollutkaan sotkeutunut prakritiin – toisin kuin ruumiittomat, prakritiin sulautuneet ja biologiset organismit (kts. I:19). Joskus muiden purushoiden tilaa kuvataan sanomalla, että ne ”syntyvät uudelleen prakritin pauloihin”. Purushan olemuksen ymmärtämisen kannalta, tämä on hieman harhaanjohtava tapa ilmaista asia. Jos ollaan oikein tarkkoja niin purusha ei synny eikä kuole, koska purusha on ikuinen ja ikuisesti muuttumaton. Syntyminen ja kuoleminen ovat prakritin ilmiöitä, eli chitta syntyy ja kuolee uudelleen ja uudelleen. Ja purusha ”heijastuu” tähän chittaan, niin elämässä kuin elämien välisessä tilassa, kunnes tapahtuu lopullinen vapautuminen. Tämän heijastumisen perusongelma on identifoituminen, joka on siis este vapautumiselle. Näkijä siis samaistuu nähtyyn; ja näin ollen luulee olevansa nähty. Toisin ilmaistuna, puhdas tietoisuus ei huomaa olevansa muuttumaton, sen sijaan samaistuen muuttuvaiseen chittaan (subjektiivinen tajunta).

Yleensä sanotaan tosiaan, että purusha on alati muuttumaton, mutta tässä voi nimenomaan kyseenlaista, että onko tämä ihan tarkka ja johdonmukainen ilmaisu asioiden tilasta? Nimittäin nähtyyn-samaistunut-näkijä ja nähtyyn-saamaistumaton-näkijä eivät mielestäni voi olla identtisiä. Tietoisuus-sinänsä eli ”tietoisuuden valo” on ehkä identtinen, mutta tajunta-voima (citishakti), joka on puhtaan tietoisuuden eli purushan attribuutti, voi nähdäkseni ottaa erilaisia muotoja, jotta tämän mielen filosofian metafyysiset palaset loksahtavat johdonmukaisesti kohdalleen. Ranganathan (2008) puolestaan argumentoi purushoiden epäidenttisyyden puolesta siltä pohjalta, että jos on olemassa yksi erityinen makro-purusha, joka eroaa selvästi muista, niin on mahdollista, että myös mikro-purushat omaavat ainakin hienovaraisia eroja.

Vyasa (2010) kysyy, että missä on todistusaineisto yhden erityisen purushan eli Iishwaran olemassaololle? Vastaus kuuluu peri-veedalaiseen tapaan, että ”pyhissä kirjoituksissa”. Kaikissa monoteistisissa uskonnoissa sanotaan, että heidän pyhät kirjoitukset tulevat suoraan siltä yhdeltä ja ainoalta Jumalalta. Mutta pyhinä pidetyissä kirjoituksissa on paljon eroja, vai kuinka? Maehle (2006) tuo esiin, että joogassa on aina tilaa tiedustelulle, tutkimukselle ja kyseenalaistamiselle, koska joogan parissa uskon tulisi perustua kokemukseen, eikä sokeaan uskoon. Maehlen vastaus on, että pyhien kirjoitusten auktoriteetti perustuu siihen, että ne on kirjoitettu (tai yleensä Intiassa oikeastaan alkujaan resitoitu) kirkauden laadun (sattva-guna) alaisuudessa. Ja tämän olisi määrä tulla yksilölle ilmiselväksi, kun joogan harjoittaja päätyy itse kirkkauden laadun alaisuuteen, nähden silloin kirjoitusten ”kirkkauden” eli totuuden. Tämä ei varsinaisesti kuitenkaan oikeasti ratkaise ”sokea usko”-ongelmaa, koska jopa pelkästään veedalaisen perinteen sisältä löytyy erilaisia uskontoja ja filosofioita, jotka voivat radikaalistikin poiketa toisistaan – ja kaikki nämä siis sattvan kyllästämiä?

Usein tietysti ajatellaan, että ”minun perinteen pyhä kirjoitukset on se, mihin minun pitää uskoa, uskokoot muut mihin tahtovat”. Mutta tämäkään ei ratkaise ”sokea usko”-ongelmaa. Pikemminkin kaikki tämä antaa ymmärtää, että kaikissa perinteissä vain osa on totta; ja osa taas ihmisen kulttuurisiin ehdollistumiin, omiin mieltymyksiin, uskomuksiin ja olettamuksiin, ja tietystä taustasta kumpuaviin mystisiin kokemuksiin pohjaavaa, eli suhteellisia osatotuuksia parhaimmillaan, joihin uskotaan fundamentalistisesti. Ei absoluuttista totuutta ole mahdollista esittää kirjoitetussa muodossa kirjoitti aikanaan Platon (7. kirje). Mutta se on tosi asia, että monoteistinen usko sinänsä on hyvin, hyvin laajalle levinnyt eli usko yhteen ylivoimaiseen olentoon, jonka uskonnollinen nimi on siis Jumala, ja johon voisi filosofisesti viitata esimerkiksi sanomalla, ”kaiken perimmäinen todellisuus”.

Maehle argumentoi erikseen sen puolesta, että miksi kannattaa uskoa yhteen maksimaalisen ylivertaiseen olentoon? Hän esittää, että universumin ja elämän monimutkaisen ”kosmisen kokonaisuuden” takana täytyy olla joku Ylivertainen Älykkyys, kutsui sitä sitten millä nimellä hyvänsä. Tämä on kansantajuinen versio ns. teleologisesta  eli älykkääseen suunnittelun pohjaavasta argumentista, joka on yksi filosofisista argumenteista Jumalan olemassaolon puolesta. Vanhin tunnettu versio tästä on länsimaalaisen filosofian pioneerin eli Sokrateen suusta, Intiassa puolestaan loogikastaan tunnettu Nyaya-koulukunta on esittänyt oman versionsa argumentista. Tuomas Akvinolainen puhalsi argumenttiin uutta energiaa keskiajalla esittäessään viisi argumenttia uskonsa puolesta – tähän aikaan suurin osa länsimaalaisistakin filosofeista oli tosiaan kirjaimellisesti kirkon miehiä. Viime aikoina Yhdysvaltalaiset apologistit ovat antaneet koko arguemntille huonon maineen esittämällä siitä ”wanha testamentillisia kansakouluversioita” nimellä ”intelligent design”. Samaan aikaan fyysikot ovat antaneet sille oikeasti älykästäkin tukea (fine-tuned argument). Moderniin fysiikkaan perustuvana samainen argumentti kuuluu: Universumissa on niin moni fysikaalinen arvo siinä määrin hienoviritetty – jotta täällä on ylipäätään voinut syntyä elämää – että  Korkeampi Älykkyys on joidenkin mielestä hyvinkin todennäköinen. Sanomattakin lienene selvä, että kaikki fyysikot eivät suinkaan ole tämän argumentin takana.

Kannattaako uskoa, ja jos niin miksi kannatta uskoa? Oma suosikkini tulee tanskalaiselta eksistentialisti-filosofi Kierkegaardilta: ”Uskon, koska se on absurdia!”

Niin, ja ”neutraali monismi” on yksi mahdollinen vastaus alun kysmykseen (Broo 2010): Nimittäin, sillä ehdolla, että haluaa säilyttää purushan ja prakritin erillisinä kategorioina, mutta samalla sisällyttää yhtälöön niille yhteisen lähteen (Absoluutti). Joskus puhutaankin monismin hallinnoimasta dualismista (Platonin yhteydessä esim. Thesleff 1989).

Text & foto: Marko Mikkilä

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *