sutra 1:30

Posted on

vyādhi-styāna-saṁśaya-pramādālasyāvirati bhrānti-darśanālabdha-bhūmikatvānavasthitatvāni citta-vikṣepāḥ te ´ntarāyāḥ 30

30. Sairaus, tylsyys, epäily, varomattomuus, laiskuus, hillittömyys, harhakäsitykset, tasojen saavuttamattomuus, ja pysymättömyys saavetetuissa tasoissa – nuo mielen hämmentäjät ovat ”esteitä”.

Tämä on ensimmäisen luvun pisin sutra. Pituudella ei sinänsä liene sen syvällisempää merkitystä kuin, että sutria ulkoaopiskellessa tämä tuntuu haasteelta. Edellisessä sutrassa kerrotaan, että meditoimalla OM-mantraa on mahdollista poistaa ”esteitä”, ja nyt luetellan ne ”esteet”. Suomalaista sanontaa soveltaen, voisi sanoa, että ne eivät ole ”esteitä”, vaan korkeintaan hidasteita. Vyasa avaa tätä kommentaarissaan kutsumalla näitä joogan tien ”kauneusvirheiksi” tai ”epäpuhtauksiksi” (riippuen käännöksestä), ja ne voivat siis toimia joogan harjoittajan ”vihollisina” tai ne voivat väliaikaisesti peittää näkyvistä joogan päämäärän ja hyödyt.

Näistä ensimmäinen eli sairaus (vyādhi) on ainoa, jolle jokainen ”tavaamani” kommentaattori antaa yhden ainoan ja sen samaisen käännöksen tästä yhdeksiköstä. Yleensä tämä lista tulkitaan hierarkkisena aloittaen karkeimmasta ja vaikkeimmasta edeten kohti hienojakoisempia ”esteitä”. Mutta esimerkiksi Ranganathan (2008) tulkitsee tämän järjestyksen hieman toisin, eli nuo muut ”esteet” ovat ensimmäisenä mainitun eli sairauden johdannaisia. Tällöin tietysti sairaus on ymmärrettävä hyvin laajasti, eli myös yhteiskunnassamme normaalitilaksi katsottu tila, voi joogan projektin näkökulmasta olla sairaalloinen, muistuttaen meitä J. Krishnamurtin sanoista: ”ei ole merkki terveydestä, että sopeutuu sairaaseen yhteiskuntaan”. Mutta tavallisista sairauksina pidetyistä tiloista puhuttaessa, H. Aaranya antaa varsin ayurveedisen ohjeen, että kehon epätasapainotilat ja sairaudet ovat poistettavissa kokonaisvaltaisella ja suunnitellulla ruokavaliolla, muistaen syödä vasta kun edellinen ruoka on jo sulanut.

Esitän näistä muista sanoista eri käännösvaihtoehtoja edeten aina tuoreimmasta käännöksestä, kohti vanhempia, eli eri vaihtoehtoja eri sanojen kohdalla on eri määrä, koska päällekkäisyyttä esiintyy eri määrissä eri kommentaareissa:

Styāna = tylsyys, apatia, jäykkyys, lyhytjänteisyys, heikkous, epäkompetenssi, velttous.

Saṁśaya = epäily, päättämättömyys.

Pramāda = varomattomuus, huolimattomuus, piittaamattomuus, harhaluuloisuus.

Saṁśayan voi nähdä sekä styānan (ks. Maehle 2006) että pramādan (ks. Broo 2010) vastapoolina. Varomattomuus johtaa helposti kriitikittömään opetusten tai ideologioiden hyväksymiseen. Tämä taas, yhdistettynä mielen jäykkyyteen, johtaa helposti dogmaattisiin uskomuksiin. Tai jopa apatiaan eli elämän uskon puutteeseen. Toisaalta taas epäily – joka on sinänsä rationaalisen ja tieteellisen ajattelun pohjalla – johtaa helposti relativismiin, jolloin mikään ajatusmalli ei tunnu sen paremmalta kuin toinenkaan. Joogafilosofiaa tuntevan ja/tai joogaharjoituksista pitemmän kokemuksen omaavan ihmisen kanssa keskustelu on hyvä tilaisuus nähdä epäilyjen taakse ja läpi. Maehle ohjeistaa, että nämä ovat merkkejä siitä, että energiamme kulkee liikaa joko ida– tai pingala-kanavan kautta, josta seurauksena liiallinen mielen jäykkyys (pingala eli aurinkokanava) tai epäily (ida eli kuukanava). Āsana ja pranayama-harjoitukset on suunniteltu nimenomaan tasapainottamaan näitä kahta joogan kannalta keskeistä energiakanavaa. Se, että ihmiset ajoittain soutavat ja huopaavat näiden kahden välillä, on itsessään varsin tavallinen ja terveellinen ilmiö. Tällöin välillä mennään liikaa yhteen suuntaan ja sitten enemmän tai vähemmän harkitun korjausliikkeen kautta taas hiukan liikaa toista äärilaitaa lähestyen. Eli usein ajelehdimme kaiken kyseenalaistamisen ja sokean uskon välimaastossa. Tämä on merkki oman ainutlaatuisen tien etsimisetä ja asteittaisesta löytämisestä. Ainutlaatuisilla ihmisyksilöillä täytyy olla ainutlaatuinen tie.

Ālasya = laiskuus, voimattomuus.

Iyengar (1993) antaa sairautta lukuunottamatta joka sanalle useamman käännöksen. Kaikki käännösvaihtoehdot huomioon ottaen, hän tekee jaon fyysisen (ālasya) ja mentaalisen (styāna) laiskuuden välille. Samalla hän on kategorisoinut kaikki yhdeksän ”estettä” neljään kategoriaan eli fyysinen, mentaalinen, älyllinen ja henkinen. Jako on alkujaankin hieman keinotekoinen ja jäykkä. Mutta luokitellessaan mentaalisen laiskuuden fyysiseen kategoriaan ja fyysisen laiskuuden puolestaan mentaaliseen kategoriaan on se jo huolimatonta sanojen käyttöä. Joka tapauksessa laiskuus on usein  pitkäkestoisen, keskeytymättömän ja antaumuksellisen harjoituksen hidasteena (ks. I:14).

Avirati = hillittömyys, itsekontrollin puute, hedonismi, kyvyttömyys kääntää huomio poispäin aistinautinnoista, ei-pidättyväisyys, maailmallisuus.

Hillittömyyden ja maailmallisuuden yksi ääri-ilmiö nykyään taitavat olla ”selfiet”. Monille ihmisille tuntuu yksi suurimmista aistinautinnoista olevan hyvännäköisten selfie-kiven näkeminen itsestään. Ja mainosteollisuus tukee tätä ilmiötä. Intialaisilla lentokentillä pisti silmään, että älypuhelimia mainosti yksi tuotemerkki sillä, että se ottaa ”täydellisen selfien”; toinen merkki taas korosti puhelimensa olevan ”selfie ekspertti”. Maehle korostaa sekä Buddhaan että Shankaraan vedoten, että sekä hedonsimi että asketismi voivat muodostaa ”esteen” joogan tiellä. Kapitalistinen kulttuuri yllyttää hedosnimiin. Dogamaattinen uskonnollisuus usein taas on yllyttänyt asketismiin.

Bhrāntidarśana = harhakäsitykset, yksisilmäisyys, väärät näkemykset, illuusion alla eläminen, vääristynyt näkeminen, ymmärryksen puute (vrt. ”māyā”).

Tämä on sikäli mielenkiintoinen ja jo erittäin hienovarainen ”este”, että kaikki ihmiset, jotka eivät ole vapautuneet tässä elämässä elävät jossain määrin māyān eli illusoristen näkemysten harhaisten käsitysten alaisuudessa. Tätä havainnollistaaksemme, tehdäämme erottelu lopullisen vapautumisen ja sen ennakkoehtona olevan heräämisen välille. Heräämisellä tarkoitan hetkellistä oivallusta, että ”minä en ole tämä mieli-keho”; vapautumsiella taas pysyvää ja lopullista vapautumista samaistumisesta mieli-kehoon. Täten, ilman ”heräämiskokemusta” voi sanoa, että ihminen elää vielä täysin harhan vallassa, heräämiskokemuksen jälkeen enää osittain. Osittaista tai täysinäistä harhaa voivat olla dogmaatinen usko, että oma ideologia on se ainoa oikea. Mutta sitä on myös sen luuleminen, että kaikki on sitä miltä näyttää, tai sitä miltä ”musta tuntuu”. Harhaa on myös usko, että joogaharjotusten tekeminen automaattisesti vähentää harhoja. Joskus joogan avulla omaksutaan uusi osapersoona, johon samaistutaan täysin, jolloin eletään uuden illuusion alla.

Maehle nostaa tässä esiin, että materialismi on metafyysinena elämänkatsomuksena vääristynyttä näkemistä. Sanomattakin on selvä, että materialismi johtaa materialistiseen yhteiskuntaan, jonka ilmenemismuotoja, on edellisen ”esteen” kaikki eri tulkinnat. Maehle ehdottaa myös, että nimenomaan materialismi avaa oven fasismille ja kansanmurhille. Tässä hän menee ehkä yksisilmäisesti ehdottomuuksiin. Myös dualistinen jumalusko, joka ei siis ole materialismia, on usein johtanut monenlaisiin fasistisiin hirmutekoihin. Dualistisella jumaluskolla tarkoitan uskoa, jonka mukaan Jumala on jossain tuolla ulkona, ja hän voi rankaista sinua, tai varsinkin ”niitä muita” ei-uskovia. Ei-dualistinen eli monistinen elämänkatsomus – agnostinen tai teistien – taas harvemmin johtaa hirmutekoihn. Ja tosiaalta myös materialistisen maailmankatsomuksen omaava ihminen voi esimerkiksi meditoida menestyksekkäästi ja olla eettisesti kutakuinkin moitteeton ihminen.

Alabdha-bhūmikatva = tasojen saavuttamattomuus, maadoittumattomuus, tilan saavuttamattomuus,  ”pointin missaaminen”, kyvyttömyys juurtua henkiseen itsetiedusteluun, kyvyttömyys saavuttaa minkäänlaista joogista tilaa, epäonnistuminen keskittymisessä (dhaarana – dhyaana – samaadhi).

Anavasthitatvāni = pysymättömyys saavutetuissa tasoissa, epäjohdonmukaisuus, kyvyttömyys ylläpitää saavutettua tilaa, kyvyttömyys ylläpitää kehitystä, ”takapakki”.

Näillä kahdella hienovarasimmalla ”esteellä” viitataan kyvyttömyyteen saavuttaa tai ylläpitää yksi-kohteinen mieli tai tietoisen läsnäolon hallinnoima tajunnantila. Samaan aikaan nimenomaan ne ovat se metodi, jolla nämä ”esteet” voitetaan. Nämä korreloivat suoraan meditaatiotutkimuksissa tehdyn luokittelun eli kahden meditaatioharjoitusten pääkategorian kanssa, jotka ovat focused attention (FA) ja detached awareness (DA). Āsana ja pranayama-harjoitukset ovat metodi, joilla yksikohteinen mieli eli ”keskitetty huomio” (FA) ja läsnäolon tajunnantila eli takertumaton tietoisuus (DA) voivat alkaa salakavalan spontaanisti tapahtumaan ilman muodollisia meditaatioharjotuksia, jotka koetaan usein liian vaativina nyky-jooganharrastajien keskuudessa.

J.H. Woods (2007) avaa tätä koko sutraa ja sen merkitystä ansiokkaasti Vyasan kommentarin ja Vaachaspati Mishran kommentaarin kommentaarin käännöksessään täten, että nämä yhdeksän ”estettä” ovat itse asiassa toinen tapa puhua tajunnan modifkaatioista eli mielen liikkeistä (I:2). Kun ei ole mielen hämmentäjiä, ei ole myöskään mielen liikkeitä. Tai toisinpäin ilmaistuna; ei mielen liikkeitä, ei mielen hämmentäjiä. Eli voit olla vaikka sairas, mutta silti päätyä meditaatiota harjoittamalla nirbija samaadhi-tilaan, jolloin ei siis ole mielen liikkeitä, ei tajunnan sisältöjä, vain puhdas tietoisuus. Ja tällöin, vaikka kehosi voi olla sairas, niin se ei ole läsnä siinä tilassa sinulle, koska on kirjaimellisesti sen hetkinen kokemuksesi on vain puhdasta tietoisuutta. Et siis tunne eli subjektiivisesti koe kehoasi, et näin ollen myöskään tunne tai koe sairauttasi. Mutta nirbija samaadhi on aina vain ohimenevä tila – paitsi jos satut fyysisesti kuolemaan siinä tilassa. Samaadhi-tilasta ennen pitkää palataan aina takaisin normaaliin valvetilaan, jollon sairaus on taas kokemuksellisesti läsnä. Mutta luultavasti suhtautumisesi sairauteen on muuttunut. Tämä siis selvennökseksi, että nämä mielen hämmentäjät eivät ole todellakaan sanatarkasti este vapautumisen tiellä, mutta ne voivat olla hidaste varsinkin alkumatkasta. Toisaalta taas, usein kuitenkin nimenomaan sairaudet tai jotkut muut mielen hämmentäjät sieltä karkeammasta päästä johdattavat ihmisen alkujaankin joogan pariin. Sitten taas nuo hienovaraisemmat mielen hämmentäjät tulevat tutuiksi yleensä vasta joogaharjoituksen myötä.

Venkateshanandan (2011) mukaan nämä ovat ”esteitä” siinä mielessä, että ne voivat harhauttaa huomion tärkeistä asioista, eli kiinnittää ajatukset johonkin vähemmän tärkeään asiaan, mutta kaikki tämäkin on mahdollista vain ja ainoastaan, koska puhdas tietoisuus antaa meille mahdollisuuden tietää tai kokea tai luulla yhtään mitään. Eli nämä voivat aiheutta pyskologisia häiriöitä (praktritin ilmiöitä), mutta eivät vaikuta oikeastaan siihen varsinaiseen itseen (purusha), joka on periaatteeesa oivallettavissa koko ajan.

 

text & foto: Marko Mikkilä

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *