sutra 1:32

Posted on

tat-pratiṣedhārtham eka-tattvābhyāsaḥ 32

32. Niiden poistamiseksi: yhden periaatteen (tai ensimmäisen kategorian) harjoitus.

Eka! Tästä sanasta kommentaattorit vääntävät ja väittelevät tämän sutran kohdalla. Onko se ”ensimmäinen” vai ”yksi”? ”Ensimmäinen” lasketaan alkujaan Vāchaspati Mishran tulkinnaksi. Tällöin tällä viitataan ensimmäiseen kategoriaan (tattva), joka on Vedalaisessa perinteessä, joko Iishwara tai Brahman. Se on ensimmäinen, koska se on kaiken alku ja juuri. Se on SE, joka sisältää kaiken muun olevaisen eli Kosmoksen Korkeinta alemmat kategoriat. Broon (2010) mielestä Patanjali tällöin toistaisi itseään, koska hän on jo puhunut Jumalan meditoimisesta OM-mantraa toistamalla. Kuningas Bhojan kunniaksi taas luetaan tämän tulkitseminen muotoon yhden ”huolella valitun” kategorian harjoitus, jolla taas viitataan yhteen ainoaan asiaan keskittymiseen. Mutta tämänkin voi katsoa olevan jotain, joka toistetaan – myöhemmin.

Nimittäin, tämä sutra aloittaa luettelonomaisen sarjan vaihtoehtoja, joilla vähentää kahden edellisen sutran luettelemia ongelmia. Tässä sarjassa viimeinen kuuluu: ”Tai mietiskelemällä halutulla tavalla” (I: 39). Tämän taas voi katsoa olevan toistoa tälle käsittelyssä olevalle sutralle, jos tämä luetaan muodossa ”yhden tattvan harjoitus”. Tattva-sanan suorin käännös on ”Sellaisuus” (Thatness), jolla viitattaneen jonkin asian perimmäiseen olemukseen. Esimerkiksi Iyengar (2005), Ranganathan (2008) ja Vivekānanda (2010) lukevat tämän sutran, ikään kuin, listan alustuksena ja yhteisenä tekijänä siten, että tämä itsessän ei ole vielä mikään metodi. (Sitä ehkä myös Broo tarkoittaa, mutta ei ilmaise yhtä selkeästi kuin em. herrat.) Tätä vihjailee myös se, että seuraava ”mielen kirkastumisen”-menetelmän esittelevä sutra ei vielä sisällä ”tai”-sanaa, kun taas kaikissa sitä seuraavissa samaan sarjaan kuuluvissa sutrissa on tuo pieni sana ”tai” ilmaisemassa, että ne ovat vaihtoehtoja toisilleen (I:33-39). Iyengar tosiaan vielä avaa asiaa selityksellä; koska totaalinen antautuminen Korkeimmalle (I:23-29) on niin vaativaa ja siksi harvinaista, niin Patanjali esittää listan helpompia metodeja, joiden kaikkien yhteisen tekijän ilmaisee tämä sutra eli ”yksikohteinen keskittyminen johonkin asiaan”.

Hariharānanda (1983) vakuuttaa, että oikea käännös on ”yhden kategorian harjoitus”, mutta hän jatkaa, että Iishwara ja minätunto (asmitā) ovat parhaat valinnat yhdeksi kategoriaksi. Koska niistä on kuitenkin usein vaikea saada otetta, niin Patanjali esittää helpommin lähestyttäviä menetelmiä keskittymiselle. Usein Vedalaisessa perinteessä listataan asioita aloittaen parhaasta vaihtoehdosta. Eli se paras on jo annettu sutrassa 28. Tästä taas alkaisi ”toiseksi parhaiden vaihtoehtojen” sarja. Nämäkin tietysti voi tulkita hierarkkisessa järjestyksessä oleviksi, mutta koska eri ihmisille sopii eri menetelmät, niin sanokaamme näitä kaikkia toiseksi parhaaksi menetelmäksi! ”Whatever gets you through the night, it´s all right”, niin kuin Lennon laulaa.

Huomionarvoista on, että loppujen lopuksi sillä ei ole kokonaisuuden kannalta väliä, kummalla tavalla tämän sutran tulkitsee. Joka tapauksessa, Patanjali ensimmäiseksi esittelee Korkeimmalle omistautumisen eli Iishwaraa ilmaisevan mantran meditoimisen esteiden ja hidasteiden, mielen hämmentäjien ja niiden tuntomerkkien, poistamiseksi. Ja sen jälkeen listan muita keinoja.

Intian Mysoressa vaikuttava (Rishikeshissa koulutuksensa saanut, Advaita Vedanta-taustan omaava) filosofiaopettaja Arvind Pare on joogasutra-kurssillaan antanut tietooni tulkinnan, joka yhdistää nämä kaksi vaihtoehtoa. Hänen mukaansa tämä tarkoittaa Absoluutin (Brahman) harjoittamista tietoisuudellaan ei Absoluutin ideaan keskittymistä, sen meditoimista ja siihen syventymistä eli ensimmäisen kategorian harjoitusta, heille, jotka ovat siihen valmiita. Puolestaan, heille, jotka eivät ole siihen valmiita, tämä tarkoittaa jonkin asian perimmäisen olemuksen meditoimista eli yhden kategorian harjoitusta. Vedanta-perinteessähän on neljä kuuluisaa lausetta, joita käytetään ensimmäisen kategorian harjoituksen välineinä:

1) Prajñānam brahma (Tietoisuus on Brahman);

2) Aham brahmāsmi (Minä Olen Brahman);

3) Tattvamasi (Sinä Olet Se);

4) Ayamātmā brahma (Tämä ātman on Brahman).

Nämä lauseet tulevat neljästä Vedasta Rig-, Yajur-, Sama- ja Atharva Veda.

Bangali Baba viittaakin näihin lauseisiin tämän sutran alaviitteessä. Esimerkiksi Shvetāhvatara Upanishad viittaa tähän sanoessaan, että joogi harjoittaessaan yhdistää jonkun periaatteen ensimmäiseen periaatteeseen (3.-5. tattva -> 1. tattva).

Niin, Vyāsa ja Vāchaspati Mishra nostavat esille ”harjoituksen ja takertumattomuuden” (I:12), kertoen nimenomaisesti, että tässä nyt tulee niitä harjoitusmenetelmiä. (Patanjali ei esitä kovin paljon selkeitä menetelmiä, mutta myöhemmin joogakirjallisuus harjoitusmenetelmien suhteen on kasvanut huomattavasti – viime aikoina jopa räjähdysmäisesti.) Harjoitus ja takertumattomuus ovat kaksi konkreettista aspektia joogan tielle. Voisikin sanoa, että harjoitus-aspektissa painottuu enemmän yhden kategorian harjoitus; kun taas takertumattomuus-aspekti viittaa enemmän ensimmäisen kategorian harjoitukseen. Maehle (2006) tuo aiheeseen liittyen sopivasti esille, että erilaiset metodit sopivat ”erilaisille temperamenteille”. Hän toteaa, että kaikilla eri menetelmillä on kuitenkin yksi yhteinen tekijä, eli harjoituksen on oltava ”pitkäaikaista, lujaperustuksista ja antaumuksellista” (I:14). Hän painottaa nimenomaan yhdestä harjoitusmenetelmästä kiinnipitämistä!

Niin, yllättäen tässä ei yleensä haeta auktoriteettia vanhimman kommentaattorin eli Vyāsan tulkinnasta otettaessa kantaa, että kumpi tulkinta on se oikea? Sen sijaan, Vāchaspati Mishraa ja Bhojaa pidetään näiden kahden eri tulkinnan isähahmoina. Mutta Vyāsan mukaan kyse on ”yhdestä kategoriasta”, jos käännöksiin on luottamista (käännökset: J.H. Woods, Bangali Baba, Hariharānanda, Rāma Prasāda). Sekä Hariharānanda että Vāchaspati Mishra nostavat kuitenkin esille, että tässä Vyāsan muotoilussa on nähtävissä kritiikkiä buddhalaista näkemystä kohtaan, jonka mukaan ei ole mitään pysyvää. Jos ei olisi mitään pysyvää ei voisi kiinnittää mieltään yhteen kohteeseen. Eikä olisi mitään mikä, tai ketään joka, kiinnittää mielensä yhteen kohteeseen.

Seuraavassa sutrassa taas omaksutaan, suorastaan syleillään, buddhalaista terminologiaa.

Text: Marko Mikkilä, foto: Katja Metsätähti

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *