Intro: II luku

Posted on

atha sādhana-pāda

Nyt harjoituksesta…

Ensimmäinen luku on luonut filosofisen pohjan, ja samalla kuvannut yhdellä tavalla tien vapautumista kohti. Yleinen tulkintalinja Vyaasasta alkaen on ollut, että ensimmäinen luku on tarkoitettu niille, jotka ovat jo kykeneväisiä keskittämään mielensä riittävän hyvin, jotta voi aloittaa suoraan ”meditaatiosta”. Tämä toinen luku taas tarjoilee toiminnallisempia harjoituksia. Mutta kuten Iyengar (1993) huomauttaa, on virhe tulkita tämän luvun olevan pelkästään ”aloittelijoille”. Sillä tämän luvun aikana puhutaan ensimmäisen kerran ”vapautumisesta” (kaivalya, II:25) .

Venkateshananda (2011) toteaakin lyhyessä toisen luvun esipuheessaan, että tarkkaavainen lukija löytää enemmän tai vähemmän ”samat totuudet”, jotka selitettiin jo ensimmäisessä luvussa, mutta hieman eri sanoin.

Tämän ”vapautumiskohdan” jälkeen kuvaillaan vielä yksityiskohtaisemmin joogaa, taas hieman eri tavoin, vaikkakin suorana jatkumona toiminnalliselle joogalle (kuuluisa ashtanga– eli ”kahdeksan haaraa” määritelmä, II:29). Ja näiden kahdeksan haaran purkaminen osiin kestää luvun loppuun saakka – itse asiassa, jatkuen vielä kolmannessakin luvussa. Yksi tapa tehdä ero ensimmäisen ja toisen luvun välille on, että ”eka” luvussa kuvaillana enimmäkseen sisäisiä prosesseja, jotka eivät välttämättä näy ulospäin. Kun taas ”toka” luvussa on enemmän painotus ulkoisesti nähtävissä olevassa toiminnassa. Tosin tämä on veteen piirrtetty viiva, ja tämä usein käytetty sisäinen/ulkoinen-jaottelu on aina hieman keinotekoinen puhuttaessa ”henkisistä asioista ja harjoituksista”. Joka tapauksessa tämä tapa hahmottaa asiaa tekee jossain määrin johdonukaiseksi sen, että ashtangan kuvaus katkeaa ensimmäisen viiden haaran jälkeen; jatkuakseen ns. sisäisillä haaroilla kolmannessa luvussa, joka ei tuo enää uutta joogan määritelmää mukanaan. Sen sijaan, se luku on omistettu erilaisten (parapsyykkisten) kykyjen, mahtien ja voimien, joita joogan harjoitus voi tuoda mukanaan, avaamiselle.

Ensimmäisen luvun yksi parhaiten tunnettuja sutria lienee numero 12, jossa mainitaan harjoitus (abhyāsa). Tämän toisen luvun nimessä taas on sana sādhana, joka myös yleensä käännetään sanalla ”harjoitus”. Näillä sanoilla on osin hieman erilaiset konnotaatiot. Abhyāsa merkitsee harjoitusta, ponnistelua, opiskelua – ja nimenomaisesti toistuvaa sellaista –  tai myös sovellsuta, omaksuttua tapaa (minkä voi saada esimerkiksi toistuvalla harjoituksella!). Sādhana puolestaan merkitsee harjoitusta, keinoja, instrumenttia, jota käytetään tietty päämäärä tavoitteena. Sanaan liittyy jopa konnotaatio loitsujen avulla saatuihin voimiin (vrt. III luku). Yleensä sādhana termi viittaa ”näissä piireissä” henkiseen harjoitukseen kokonaisuutena – ”tienä”, elämäntapana. Tai toisaalta sillä viitataan mihin tahansa toimintoon, jota tehdään ”henkisistä” syistä. Tällaisen tien kulkija puolestaan on sādhaka.

Ensimmäisessä luvussa Patanjali tosiaan määrittelee joogan syventymisenä, viitaten ensisijaisesti joogan tilaan. Toki ensimmäinenkin luku sisältää myös harjoituksia (I:23-39). Tässä toisessa luvussa taas joogaa kuvaillaan enemmän menetelmien näkökulmasta. Yksi, ja se yleisin, tapa tulkita nämä erilaiset lähestymistavat joogaan on ajatella, että Patanjali kehitteli nämä luvut eri tasoisille oppilaille. Iyengar jopa arvailee, että Patanjali on saattanut ennustaa ”meidän aikojemme henkiset rajoitukset”, joka vaikuttaa korvissani menneiden aikojen romantisonnilya. Eiköhän suurin osa ole ollut Patanjalinkin aikaan ennemmin ”aloittelijoita”, tai mahdollisesti edes koskaan edes varsinaisesti aloittamatta harjoitusta siinä sen aikaisessa elämässään. Ensimmäisen luvun loppupuolen sisäisten tilojen kuvaukset ovat luultavasti vähemmistön materiaalia kaikkina aikoina. Tosin, on hyvä mainita, että nykyään Patanjalin teos lienee luetumpi kuin koskaan aikaisemmin.

Toinen tulkitatapa, on ottaa huomioon, että Patanjali ei itse kehittänyt joogaa sinänsä, vaan pikemminkin hän pisti erilaisia vapautumiseen tähtääviä menetelmiä otsikon ”jooga” alle yksiin kansiin – luoden siinä samassa sysäyksessä oman filosofisen järjestelmänsä. Joogasta on puhuttu jo Upanishadeissa. On erittäinkin paljon mahdollista, että hänellä itsellään – kuten esimerkiksi Buddhalla, jonka elämästä tiedämme paljon enemmän – on ollut useampi kuin yksi opettaja. Näin ollen, hän on mahdollisesti päättänyt kuvailla samoissa kansissa usemman opettajan tapaa opettaa joogaa. Tätä tukee esimerkiksi teoksen terminologinen monenkirjavuus. Ja sen takia, meillä on tämä teos, jossa määritellään jooga syventymisenä (I:2), ja kolmiosaisena ”toiminnan joogana” (II:1), sekä vielä kahdeksan haaraisena ”rajoitusten, määräysten ja harjoitusten joogana” (II:29).

Toisaalta nämä kolme kerrosta voi nähdä myös vaan tapana tuoda esiin aina uusia ja uusia nyansseja ”joogan polulta”, joka on pitkä kuin nälkävuosi, mutta toki antoisampi.

 

Text: Marko Mikkilä, foto: Katja Metsätähti…

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *