Samādhi-Pāda: Yhteenveto

Posted on

Ensimmäisen neljänneksen yhteenveto:

Patanjalin joogasutrien luvut voi teemoittain jaotella osiin, jolloin yksi luku on helpompi nähdä johdonmukaisena kokonaisuutena. Tähän jaotteluun ei tietystikään ole olemassa mitään yhtä ainoaa oikeaa tapaa, ja jakoa onkin tehty useammalla kuin yhdellä tavalla (ks. esim. Hartranft 2003; Woods 2007; Wallis, 2016 (hareesh.org, ”Patanjali´s yoga and its tantrik reinvention”). Esitän tässä yhden jaottelun, jossa jaan ensimmäisen luvun viiteen osaan, ja sitten vielä neljä näistä kahteen ”alaosaan”. Ja osan vaihtuminen on siinä määrin liukuvaa sorttia, eli edellisen osan viimeinen sutra voisi usein olla yhtä hyvin seuraavan osan ensimmäinen sutra; mikä kertoo nimenomaan kokonaisuudesta, ja hyvinkin kohdallisesti sanoen ”sutramaisesta ajatuksen virrasta”.

Sutrat 1-11: Jooga ja mieli

Mitä on jooga? Sutrat 1-4:

Ensimmäinen sutra toimii ikään kuin otsikkona: Nyt joogan opetus eli Patanjali avaa pelin kertomalla, että nyt puhutaan joogasta:

Seuraavassa kolmessa sutrassa (2-4) Patanjali määrittelee ytimekkäästi, mitä jooga on, mikä on sen tulos, ja mikä on tilanne ennen kuin tulos saavutetaan? Koko loppu osa sutrateosta onkin oikeastaan tämän määrittelyn tarkentamista, prosessien kuvausta ja nyanssien lisäämistä. Ja toki jonkin verran tietysti täytyy taustaolettamuksiakin esiin tuoda, kun kokonaisesta filosofisesta järjestelmästä on kyse. Analysoimalla näitä kolmea sutraa voidaan avata ja purkaa koko itsetiedustelu-prosessi (selfenquiry). (1) Jooga on tila, jossa mielen toiminnot ovat lakanneet. (2) Silloin näkijä (joka olen kaiken aikaa joka tapauksessa) lepää puhtaasti omassa olemuksessaan. (3) Muulloin se on mielen toimintojen kaltainen  eli samaistuneena erilaisin mielen ilmiöihin, kaikista useimmin siihen mielen emotionaalis-sosiaalis-ideologiseen ajatusrakennelmaan, jota egoksi kutsutaan. Tältä pohjalta, koska näkijä on se subjekti joka näkee, ja jota ei voi nähdä voimme aloittaa itsetiedusteluharjoituksen, eli panna merkille jokainen objekti sillä ajatuksella, että ”tuo en ole minä itse eli näkijä-subjekti” (purusha-atma).

Usein ”jooga” määritellään sekä harjoitukseksi että tavoitetilaksi (ks esim. Iyengar 1993), mutta sanaa tänä päivänä käytetään ylivoimaisesti enemmän nimenomaan harjoitusta merkitsevänä sanana. Ja valitettavan usein vieläpä vain āsanaharjoitukseen viittavana sanana, eli monasti āsanan  tekemisestä puhutaan ”joogaamisena”. Sen lisäksi ajatellaan mahdollisesti erikseen tehtävän hengitysharjoituksia, meditointia, ”tsänttäämistä” (chanting), filosofian opiskelua, pyhää lukemista, positiivisten ajatusten ja hyvien tekojen viljelyä jne. Mutta tämä on tietysti Patanjalin joogan väärinymmärtämistä, koska nämä kaikki ovat osa joogaharjoituksia vieden kohti joogan tilaa.

Yleensä tämä ensimmäinen sutra tosiaan myös käännetään siinä muodossa, kuin se viittaisi ensisijaisesti tai vain harjoitukseen. Esimerkiksi ”Jooga on mielen toimintojen pysäyttämistä” (Broo 2010), eli jooga on mikä tahansa harjoitus, missä pysäytetään mielen toimintoja. Mutta, jos tämän lukee peräkkäin seuravan sutran kanssa näin: ”Jooga on mielen toimintojen pysäyttämistä; silloin näkijä lepää omassa olemuksessaan”, niin ajatuksenjuoksu ei ole johdonmukainen. Näkijä ei välttämättä lepää omassa olemuksessaan, jos käynnissä on yritys pysäyttää mielen tominnot! Sen sijaan, jos ensimmäisen sutran lukee muodossa: ”Jooga on, kun mielen tominnot ovat lakanneet…” Tai sujuvammalla suomen kielellä, ja jatkaen sitä taas seuraavalla sutralla: ”Jooga on tila, jossa mielen toiminnot ovat lakanneet; silloin näkijä lepää omassa olemuksessaan”, niin syntyy sujuva ajatusjatkumo kahden ensimmäisen sutran välille. Wallis (2016) esittää, että tämä tapa kääntää kuuluisa toinen sutra muotoon, jossa jooga esiintyy harjoituksena, on yksi syy siihe, että puhutaan niin paljon ”joogamisesta”, ja vähemmän joogassa olemisesta. Jooga tilana on siis samādhin synonyymi eli asaṃprajñāta-samādhi = nirbīja-samādhi = yoga.

Eli näin luettuna luku alkaa joogan tilalla ja loppuu joogan tilaan – ympyrä sulkeutuu.

Mikä on joogan tilan esteenä? Sutrat 5-11:

Tässä osiossa Patanjali määrittelee ja jaottelee yhdellä, mutta ei ainoalla mahdollisella, tavalla mielen toiminnot tai tajunnan liikkeet. Tämä esittely helpottaa sen tunnistamista, mikä kaikki luetaan objekteiksi, eli kuuluvaksi sellaisiin asioihin, joita subjektin havaintokentässä voi nousta, olematta kuitenkaan itse subjekti – ”minä en ole tuo ajatus, erehdys, mielikuvitus, uni tahi muisto”.

Sutrat 12-22: Kaksi metodia ja ”niihin syventymiset”

Kuinka joogan tilaan päästään? Sutrat 12-16:

Patanjali esittelee joogan kaksi metodista tukipylvästä (”twin pillars”) (ks. Iyengar (1993). Joogan kahtena päämetodina ovat harjoitus (hyvin yleisellä tasolla ymmärrettynä, siis) ja takertumattomuus – ja myöhemmin tarkennetaan molempia, tässä luvussa varsinkin harjoitusta. Tässä osuudessa mainitaan ensimmäisen kerran purusha eli todellisesta itsestämme eniten käytetty termi joogasutrissa. Tuon purushan omakohtainen oivaltaminen omana todellisena itsenä on tiivistetysti sanoen joogan projekti.

Mitä matkalla tapahtuu ja miksi etenemme eri tahtiin? Sutrat 17-22:

Heti purushan esittelyä seuraa syventymisen asteiden pikainen esittely. Ensin kohteellisten eli siemenellisten syventymisten listaus, ja sitä seuraa viittaus kohteettomaan eli siemenettömään syventymiseen – joihin palataan tarkentaen luvun lopussa. Tässä kohtaa Patanjali näkee asiakseen selvittää lyhyesti minkälaisia ominaisuuksia vaaditaan syventymisen saavuttamiseksi, ja miksi ihmisissä on eroja tämän saavuttamisen suhteen? Hän siis jaottelee ”polun kulkijat” harjoitusinnokkuuden  mukaan.

Sutrat 23-29: Jumala ja omistautuminen

Mikä on suorin tie puhtaaseen tietoisuuden tilaan eli joogaan, ja miksi? Sutrat 23-29:

Jumalalle/Korkemmalle Voimalle/Ylivertaiselle Tietoisuudelle omistautumiselle annetaan tunnustusta tärkeimpänä harjoitusmuotona. Tästä alkaa kuulusia, ja monelle länsimaalaiselle nykyjoogille epämukava jumalosio. Tämä ollessa ensimmäinen tarkempi metodi, joka esitellään, niin sen voi olettaa olevan Patanjalille se ”ykkösmetodi”. Tämä on veedalaisessa perinteessä, tai yleensäkin maailmassa ennen modernia aikaa, hyvinkin ymmärrettävää ja yleistä. On se vielä tänäkin päivänä ymmärrettävää, jos ottaa huomioon intialaisen ajattelun puhtaan tietoisuuden ja ”Erityisen Puhtaan Tietoisuuden” eli Jumalan erottamattoman yhteyden. Tämä on siinä määrin tärkeä aihe, että osio sisältää harjoitusten keskellä ”jumalallisen  sivuraiteen” eli itse Jumalan määrittelyn. Tiivistetysti: OM.

Sutrat 30-40: Hidasteet ja harjoitusmuodot niiden yli

Mitä ovat OMistautumisen potentiaaliset hidasteet ja niiden ilmentymät? Sutrat 30-31:

Luettelo sisäisistä mielen hämmentäjistä, ja niiden ulkoisia ilmenemismuotoja, jotka siis kaiken kaikkiaan, ja meidän kaikkien kohdalla, voivat hidastaa matkaa.

Miten päästä yli noiden hidasteiden? Sutrat 32-40:

Patanjali kuvaa erilaisia tapoja saavuttaa mielen vakaus, tai lähentyä syventymistä, joka seuraa keskittymisen ja meditaation polkua. Tämä osio päättyy pikaiseen lupaukseen kyvyistä, joihin Patanjali palaa tarkemmin kolmannessa luvussa.

Sutrat 41-51: Syventymiset ja painaumat

Millaisiin tiloihin harjoituksilla voidaan päätyä? Sutrat 41-47:

Patanjali esittelee kohteelliset eli siemenelliset syventymiset, tai toisin sanoen niihin liittyvät tajunnalliset tilat.

Mikä johtaa kohti lopullista vapautumista? Sutrat 48-51:

Tässä vaiheessa valkenee totuus, ja ymmärrys, että kaikkien alitajuisten painaumien ikeestä on vapauduttava, ja ainoa tie siihen on puhtaan tietoisuuden tila – kohteeton eli siemenetön syventyminen. Ensimmäisen luvun ympyrä sulkeutuu.

Iti samādhiḥ Pādaḥ

 

Text: Marko Mikkilä, foto: Katja Metsätähti.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *