sutra 2:28

Posted on

yoga-aṅga-anuṣṭhānād-aśuddhi-kṣaye jñāna-dīptir-āviveka-khyāteḥ 28

Joogan osia noudattamalla: epäpuhtauksien hävittyä, tiedon valo erottelukykyyn saakka (2.28).

”Nyt tulee se käytännöllinen osuus”, kommentoi Vivekananda. Samasta syystä Maehle (2006) kutsuu tätä käänteentekeväksi sutraksi teoksen sisällä. Tähän asti on puhuttu pääasiassa joogan tavoitteista, maailmankuvasta, ihmikäsityksestä; mutta myös metodeista, eli käytännöllistä tietoa on ollut ilmassa jo ensimmäisestä luvusta alkaen eli Vivekananda yksinkertaistaa teoksen rakennetta hieman. Mutta on toki totta, että nyt alkaa se osio, josta kaikki ihmiset voivat saada jtain irti; esimerkiksi, kun mennään kohta moraalisääntöihin, joita, itse asiassa, suurin osa ihmisistä oppii omilta vanhemmiltaan. Äitienpäivän kunniaksi, joku onkin todennut, että äiti on yleensä ensmmäinen joogaopettjaamme, ja isä seuraa hyvänä kakkosena!

Niin, Patanjalin ”joogan tiede” ei ole mitään esoteerista salatiedettä, vaan se on tarkoitettu julkiseksi, kaikkia varten. Eikä se myöskään ole riippuvainen taustafilosofiasta, elämänkatosmuksesta, uskonnosta, puolueesta, kansallisuudesta, ihonväristä, sukupuolesta, iästä jne. Ranganathan (2008) toteaa kuitenkin, että jooga ei ole tarkoitettu saarnattavaksi, eli ihmisiä ei tule yrittää käännyttää, vaan jos käänytäminen on tapahtuakseen se tapahtuu ”näyttämällä esimerkkiä” omalla elämällään. ”Me levitämme joogaa olemalla joogeja.”

Maehlen mukaan nyt alkaa se osuus, jonka ansiosta yoga ansaitsee aseman oman filosofisena koulukuntanaan. Hän jatkaa, että 95 prosenttia yogan metafysiikasta on suoraan sisarkoulukunnastaa saamkhya-filosofiasta. Ja joogan päämäärä hädintuskin eroaa Vedantasta (tämä riippuu tietysti hieman koulukunnnasta). Mutta tämä joogan metodien ja tekniikoiden käytännöllinen osio on se teoksen ainutlaatuinen anti. Tähän asti Patanjali on vastannut kysymykseen: ”Miksi harjoittaa joogaa?” Nyt syvennytään siihen, että ”kuinka harjoitetaan joogaa?”

Yksinkertainen vastaus kuuluu teitysti, että harjoittamalla joogaa. Tässä käytetäänkin teoksessa kolmatta ”harjoitukseen” viittaavaa sanaa eli anuṣṭhānāt (aiemmin esiintyneet kaksi termiä ovat saadhana eli ”henkinen harjoitus”, ja abhyaasa eli ”toistuva harjoitus”)Broo (2010) on kääntänyt termin anuṣṭhānāt sanalla ”noudattaminen”. Mutta esimekriksi Iyengar kääntää sen muotoon ”antaumuksellinen harjoitus”. Myös Mysoressa vaikuttava Arvind Pare on henkilökohtaisessa kommunikaatiossa avannut sanaa samoilla linjoilla näin: ”erittäin sitoutunut hengellinen ponnistelu”. Tämä tarkoittaa Paren mukaan kaikkien joogan osien noudattamista.

Monet kääntävät sutran enemmän muotoon, että tässä puhutaan ”joogaan avustavista harjoitukista” eli sanaa ”jooga”, käytetään enemmänkin päämäärän merkityksessä, kuin metodien merkityksessä, kuten yleensä nykyään on tapana, kun ”me joogataan” (ks. esim. Hariharaananda 1983; ks. myös Mallinson & Singleton 2017).

Itse sutrassa siis annetaan ymmärtää, että seuravaksi tulevia joogan osia noudattamalla, tai toisin sanoen antaumuksellisesti harjoitellen, harjoittaja poistaa epäpuhtaudet, heikentää häiriöt, muuntaa tietämättömyyden vastakohdakseen, ja täten syttyy tiedon valo, joka takaa keskeytymättömän erotelukyvyn. Ensimmäisessä luvussahan aloitetaan puhumalla mielen liikeiden pysäyttämisestä, ja se on aina sitä helpompaa, mitä vähemmän on mieli-kehon epäpuhtauksia ja häiriöitä. Koska Patanjali lupaa joogan osien tuottavan seurauksena edellä  mainittuja tuloksia, on hän ilmeisesti saanut osakseen runsaasti erittäin filosofis-teoreettista kritiikkiä kausaliteettiin eli syy-seuraussuhteisiin liittyen. Tämän takia Vyasa kommentaoi tätä pitkään ja harkiten selittäen näitä syitä, ja miten ne liittyvät joogaan. Mielenkiintoista on, että Hariharaanandaa lukuunottamatta kukaan lukemani moderni kommentaattori ei mainitse sanallakaan tätä erittäin kausaliteetin selvitystä, ehkä johtuen siitä, että olemme näin käytännöllisen osion kynnyksellä.

Kausaliteettia on kritisoineet paljon buddhalaiset, heistä etenkin n. 200-luvulla, eli ennen Patanjalia, vaikuttanut Nagarjuna, joka on Maadhyamika-buddhalaisuuden pioneeri, ollen samalla merkittävä hahmo kahden länsimaissa ehkä tunnetuimman buddhalaisen koulukunnan eli zen- ja tiibetinbuddhalaisuuden perimyslinjoissa. Nagarjuna yritti argumentoida kausaliteetin tyhjäksi käsitteeksi, käyttämällä nelijakoista ns. tetralemma-argumenttia, että syy-seuraussuhde (1) on olemassa, (2) ei ole olemassa, (3) sekä on että ei ole olemassa, ynnä (4) sekä on olematon että ei ole olematon! Tämän tyylistä argumentointia on myöhemmin käytetty myös Advaita Vedantassa, ja tällaista todistelua Maehle kutsui muutama sutra sitten ”tietoisuuden logiikaksi”.

Joka tapauksessa, kaikki tietoisuuden-sinänsä puolesta puhuvat (kuten Patanjali ja Vyasa) eivät ota avosylin vastaan tätä. Vyasa perustaa perustelunsa veedalaisen perinteen ”opetuksellisiin kirjoituksiin” todeten, että kirjoituksista löytyy yhdeksän erilaista esimerkkiä kausaliteetista, joista vain kaksi ovat kohdallisia tässä ja nyt joogan menetelmien ja sen seurausten suhteen. Kaiken kaikkiaan, yhdeksän ”syytä” ovat:

a) Alkuperä, niin kuin mieli on tiedon alkuperä.

b) Ylläpito, niin kuin purusha ylläpitää mieltä, kuten ravinto kehoa.

c) Ilmentyminen, niin kuin valon avulla ilmenee muodot.

d) Muutos, niin kuin mieli liikkuessaan kohteesta toiseen, kuten tuli muuntaa ruokaa.

e) Tieto, niin kuin tulen voi päätellä savusta.

f) Haltuunotto tai saavuttaminen, niin kuin joogan osien haltuunotto tuo mukanaan erottelukyvyn saavutuksen.

g) Tuhoaminen, niin kuin erottelukyky tuhoaa epäpuhtaudet.

h) Monimuotoisuus tai eriytyminen, niin kuin kultaseppä tuottaa monenmuotoisia koruja kullasta, tai kuten eri ihmisillä voi olla monenlaisia mielipiteitä samasta asiasta.

i) Säilytys tai pidätys, niin kuin keho pitää sisällään elimet, tai kuten karkea materia sisältää kaikki kiinteät objektit, tai kuten maapallo sisällyttää itseensä kaiken ”maallisen elämän”.

Vyasan mukaan näistä siis vain kaksi koskee joogaa ja sen seurauksia, nimittäin, saavuttaminen ja tuhoaminen. Tämän(kin) voi nähdä korreloivan harjoituksen ja takertumattomuuden kanssa.

 

Text: Marko Mikkilä, foto: Katja Metsät¨hti

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *