sutra 2:28

Posted on

yoga-aṅga-anuṣṭhānād-aśuddhi-kṣaye jñāna-dīptir-āviveka-khyāteḥ 28

Joogan osia noudattamalla: epäpuhtauksien hävittyä, tiedon valo erottelukykyyn saakka (2.28).

”Nyt tulee se käytännöllinen osuus”, kommentoi Vivekānanda. Samasta syystä Maehle (2006) kutsuu tätä käänteentekeväksi sutraksi teoksen sisällä. Tähän asti on puhuttu pääasiassa joogan tavoitteista, maailmankuvasta, ihmiskäsityksestä. Itse lisäisin, että on toki puhuttu jo myös metodeista, eli käytännöllistä tietoa on ollut ”ilmassa” jo ensimmäisestä luvusta alkaen eli Vivekānanda yksinkertaistaa teoksen rakennetta hieman. Mutta on toki totta, että nyt alkaa se osio, josta kaikki ihmiset voivat saada jotain irti; esimerkiksi, kun mennään kohta moraalisääntöihin, joita suurin osa ihmisistä oppii jo omilta vanhemmiltaan. Joku onkin todennut, että äiti on yleensä ensimmäinen joogaopettajamme, ja isä seuraa hyvänä kakkosena!

Niin, Patanjalin ”joogan tiede” ei ole mitään esoteerista salatiedettä, vaan se on tarkoitettu julkiseksi, kaikkia varten. Eikä se myöskään ole riippuvainen taustafilosofiasta, elämänkatsomuksesta, uskonnosta, puolueesta, kansallisuudesta, ihonväristä, sukupuolesta, iästä jne. Ranganathan (2008) toteaa kuitenkin, että jooga ei ole tarkoitettu saarnattavaksi, eli ihmisiä ei tule yrittää käännyttää, vaan jos käännyttäminen on tapahtuakseen se tapahtuu ”näyttämällä esimerkkiä” omalla elämällään. ”Me levitämme joogaa olemalla joogeja.”

Maehlen mukaan nyt alkaa se osuus, jonka ansiosta yoga ansaitsee aseman omana filosofisena koulukuntanaan. Hän jatkaa, että 95 prosenttia yogan metafysiikasta on suoraan sisarkoulukunnastaan sāmkhya-filosofiasta. Ja joogan päämäärä hädintuskin eroaa Vedantasta (tämä riippuu tietysti hieman koulukunnasta). Mutta tämä joogan metodien ja tekniikoiden käytännöllinen osio on se teoksen ainutlaatuinen anti. Tähän asti Patanjali on vastannut kysymykseen: ”Miksi harjoittaa joogaa?” Nyt syvennytään enemmälti siihen, että ”kuinka harjoitetaan joogaa?”

Yksinkertainen vastaus kuuluu tietysti, että harjoittamalla joogaa! Tässä käytetäänkin teoksessa kolmatta ”harjoitukseen” viittaavaa sanaa eli anuṣṭhānāt (aiemmin esiintyneet kaksi termiä ovat sādhana eli ”henkinen harjoitus”, ja abhyāsa eli ”toistuva harjoitus”). Broo (2010) on kääntänyt termin anuṣṭhānāt sanalla ”noudattaminen”. Mutta esimerkiksi Iyengar kääntää sen muotoon ”antaumuksellinen harjoitus”. Myös Mysoressa vaikuttava Arvind Pare on henkilökohtaisessa kommunikaatiossa avannut sanaa samoilla linjoilla näin: ”erittäin sitoutunut hengellinen ponnistelu”. Tämä tarkoittaa Paren mukaan kaikkien joogan osien noudattamista.

Monet kääntävät sutran enemmän muotoon, että tässä puhutaan ”joogaan avustavista harjoituksista” eli tällöin sanaa ”jooga”, käytetään enemmän päämäärän merkityksessä, kuin metodien merkityksessä, kuten yleensä nykyään on tapana, kun ”me joogataan” (ks. esim. Hariharānanda 1983; ks. myös Mallinson & Singleton 2017).

Itse sutrassa siis annetaan ymmärtää, että seuraavaksi tulevia joogan osia noudattamalla, tai toisin sanoen antaumuksellisesti harjoitellen, harjoittaja poistaa epäpuhtaudet, heikentää häiriöt, muuntaa tietämättömyyden vastakohdakseen, ja täten syttyy tiedon valo, joka takaa keskeytymättömän erottelukyvyn! Ensimmäisessä luvussa aloitetaan puhumalla mielen liikkeiden pysäyttämisestä, ja se on aina sitä helpompaa, mitä vähemmän on mieli-kehon epäpuhtauksia ja häiriöitä. Koska Patanjali lupaa joogan osien tuottavan seurauksena edellä mainittuja tuloksia, on hän ilmeisesti saanut aikanaan osakseen runsaasti erittäin filosofis-teoreettista kritiikkiä kausaliteettiin eli syy-seuraussuhteisiin liittyen. Tämän takia Vyāsa (eli mahdollisesti Patanjali itse) kommentoi tätä pitkään ja harkiten selittäen näitä syitä, ja miten ne liittyvät joogaan? Mielenkiintoista on, että Hariharānandaa lukuunottamatta kukaan lukemani moderni kommentaattori ei mainitse sanallakaan tätä erittäin pitkää kausaliteetin selvitystä; ehkä johtuen siitä, että olemme näin käytännöllisen osion kynnyksellä!?

Kausaliteettia ovat kritisoineet paljon buddhalaiset, ja heistä etenkin n. 200-luvulla (eli ennen Patanjalia) vaikuttanut Nagarjuna, joka on Mādhyamika-buddhalaisuuden pioneeri. (Ollen näin samalla merkittävä hahmo kahden länsimaissa ehkä tunnetuimman buddhalaisen koulukunnan eli zen- ja tiibetinbuddhalaisuuden perimyslinjoissa.) Nagarjuna yritti argumentoida kausaliteetin tyhjäksi käsitteeksi, käyttämällä nelijakoista ns. tetralemma-argumenttia: syyseuraussuhde (1) on olemassa, (2) ei ole olemassa, (3) sekä on että ei ole olemassa, ynnä (4) sekä on olematon että ei ole olematon! Tämän tyylistä argumentointia on myöhemmin käytetty myös Advaita Vedantassa, ja tämän tyylistä todistelua Maehle kutsui muutama sutra sitten ”tietoisuuden logiikaksi”.

Joka tapauksessa, kaikki tietoisuuden-sinänsä puolesta puhuvat (kuten Patanjali ja/eli Vyāsa) eivät ota avosylin vastaan tätä. Vyāsa perustaa perustelunsa veedalaisen perinteen ”opetuksellisiin kirjoituksiin” todeten, että kirjoituksista löytyy yhdeksän erilaista esimerkkiä kausaliteetista, joista vain kaksi ovat kohdallisia tässä ja nyt joogan menetelmien ja sen seurausten suhteen! Kaiken kaikkiaan, yhdeksän ”syytä” ovat:

Alkuperä, niin kuin mieli on tiedon alkuperä.

Ylläpito, niin kuin purusha ylläpitää mieltä, kuten ravinto kehoa.

Ilmentyminen, niin kuin valon avulla ilmenee muodot ja värit.

Muutos, niin kuin mieli liikkuessaan kohteesta toiseen, kuten tuli muuntaa ruokaa.

Tieto, niin kuin tulen voi päätellä savusta.

Haltuunotto tai saavuttaminen, niin kuin joogan osien haltuunotto tuo mukanaan erottelukyvyn saavutuksen.

Tuhoaminen, niin kuin erottelukyky tuhoaa epäpuhtaudet.

Monimuotoisuus tai eriytyminen, niin kuin kultaseppä tuottaa monenmuotoisia koruja kullasta, tai kuten eri ihmisillä voi olla monenlaisia mielipiteitä samasta asiasta.

Säilytys tai pidätys, niin kuin keho pitää sisällään elimet, tai kuten karkea materia sisältää kaikki kiinteät objektit, tai kuten maapallo sisällyttää itseensä kaiken ”maallisen elämän”.

Vyāsan mukaan näistä siis vain kaksi koskee joogaa ja sen seurauksia, nimittäin, saavuttaminen ja tuhoaminen. Tämän(kin) voi nähdä korreloivan harjoituksen ja takertumattomuuden kanssa.

Text: Marko Mikkilä, foto: Katja Metsätähti

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *