sutra 2:33

Posted on

vitarka-bādhane pratiprakṣa-bhāvanam 33

Vääristyneiden ajatusten ahdistaessa, vastakohdan pohtiminen (2.33).

Tämä alkaa sanalla vitarka, kuten myös sutra I:17; mutta sana on näissä kahdessa sutrassa aikalailla eri merkityksessä. Ensimmäisessä luvussa vitarka viittaa ensimmäiseen eli pinnallisimpaan syventymisen (samādhi) muotoon, joka voidaan ymmärtää esimerkiksi (teoreettisena) tarkasteluna, johon ollaan täysin syventyeitä – flow-tilassa teorian parissa, siis. Tässä, nyt tarkastelun alla olevassa, sutrassa taas vitarka viittaa vääristyneisiin ajatuksiin, jotka koetaan häiritsevinä, ja/tai jotka voivat olla – ei enempää, eikä vähempää kuin – yaman ja niyaman toteuttamisen esteenä. Vitarka on tässä yhteydessä käännetty myös sanoilla “epäilyttävät”, “perverssit”, “estävät”, “pahat” ja “hypoteettiset” ajatukset (esim. Iyengar, Hariharaananda, Maehle, Bangali Baba, Ranganathan, samassa järjestyksessä; vrt. Broo 2010).

Patanjali, itse asiassa, selvittää seuraavassa sutrassa, mitä “vastakohdan pohtiminen” tarkoittaa; mutta moni kommentaattori selvittää asiaa ansiokkaasti tai ainakin helpommin lähestyttävämmin jo tämän sutran kohdalla.

Lähtökohtana on siis edellä luetellut yama ja niyama. Ja aina kun niiden noudattamista estäviä, hidastavia tai haastavia ajatuksia ja tilanteita tulee vastaan, niin vastalääkkeeksi tarjotaan vastakohdan pohtimista. “Kansakouluselitys”, että mitä tämä tarkoittaa voisi olla, että aina kun tulee joku negatiivinen ajatus, niin se yritetään korvata vastaavalla positiivisella ajatuksella. Esimerkiksi 1900-luvun loppupuolella Yhdysvalloissa kehkeytynyt ja koko läntisessä maailmassa muodissa ollut “positiivinen ajattelu” on juuri tällaisen idean hedelmiä. Joogan länteen tuomisen pioneeri Vivekananda tarjoaa juuri tämän tyylistä selitystä. Kun tuhoisa, tai jossain määrin negatiivinen, ajatus- tai tunneaalto kohoaa mielessämme, niin vastakkaisen aallon kohottaminen mielessä voi pelastaa täältä negatiiviselta aallolta, esimerkiksi vihantunteiden vallassa ajattele rakkautta tahi myötätutntoa. (Myötäuntoa tai kaikkien ykseyttä voi yleensäkin tarjota yleislääkkeeksi kaikenlaisille “vääristyneille ajatuksille”.)

Joskus tämä voikin toimia, mutta tuskin aina. Positiivinen ajatus ei riitä, vaan se täytyy oikeasti pystyä tuntemaan omassa keho-mielessään, jotta se todella toimii. Muuten se toimii korkeintaan omien tunteiden tukahduttamisen välineenä, joka vain siirtää ongelmia eteenpäin – ja mahdollisesti myös vahvistaa ongelmia. Iyengar huomattaakin tässä, että meidän on sen sijaan kohdattva nämä vääristyneet ajatukset itsessämme, ja mentävä niiden juurille, joita myös painautumiksi kututaan. Niin, yleensä omien painautumiemme vuoksi, emme voi tuosta vain korvata negatiivista tunnetta tai ajatusta positiivisella menestyksellisesti – eli kyeten sen myös tuntemaan.

Maehle tarjoaakin tähän asteen verran hienovaraisemman selityksen ja menetelmän. Kun vääristyneitä ajatuksia – jotka voivat johtaa tekoon, joka on vastoin yamaa ja niyamaa – nousee mieleen, niin pohdi mitä ovat tämän kyseisen “väärän” tai “pahan” teon seuraukset? Tämä ei vaadi siis positiivista ajattelua, vaan pientä pysähdystä miettimään, että mitä ovat teon mahdolliset seuraukset? Karmasta on kyse! Tällöin ajatukset voivat olla positiivisen sijaan, hyvinkin ahdistavia, ja tämä ahdistus itsessään voi saada tekemään toisin, tai vain yksinkertaisesti seurausten näkeminen “sielunsa silmällä” välittömästi johtaa uudenlaiseen “toimintasuunnitelmaan” (ks. myös Venkateshananda). Vyasa vertaa tällaista värikkäästi siihen, kuinka “koira nuolee omaa oksennustaan”!

Maehle sanoo, että me kannamme aivojamme, täten meidän tulisi myös kyetä päättämään minkälaisia ajatuksia niissä “surraa”. Me omistamme aivomme ja/tai mielemme, eikä päinvastoin (ks. esim. 2:23). Hyvä harjoitus onkin pyrkiä valitsemaan “hyvä ajatus”, josta myös oikeasti tulee “hyvä fiilis”. Joka tapauksessa, tässä käsitellään nyt menetelmää, jolla vältetään “tuleva tuska” (1:16).

Iyengar luo omalla tavallaan tiiviin yhteyden yaman ja niyaman välille sanoen, että niyamaan keskittyminen on itsessään “vastakohdan pohtimista” suhteessa yaman rikkomiseen. Näin on, koska niyama tarjoaa “positiivisia käyttäytymismalleja” yaman kieltojen sijaan. Tarpeeksi keskittymällä näihin positiivisiin määräyksiin ideaalitilanteessa unohtaa kiusaukset rikkoa deontologisia rajoituksia. Tässä tulee taas esiin Patanjalin filosofian aktiivinen komponentti. Kuten Broo toteaa, “opettajat ja muut voivat tietenkin auttaa, mutta lopulta jokainen joogan harjoittaja on itse vastuussa omasta elämästään ja harjoituksestaan”.

Mitä taas tulee muiden tekemiin vääryksiin, joiden kohteena olemme itse, tai joita joudumme todistamaan “viattomina silminnäkijöinä” tai median välityksellä? Venkateshananda tarjoaa tähän esimerkkejä. Jos joku on kohdellut sinua kaltoin, ajattele hänen hyviä ominaisuuksiaan. Jos joku, jota et tunne, kohtelee sinua kaltoin, ajattele muita “parempia ihmisiä”. Myös Ranganathan kantaa kortensa kekoon tässä kohtaa hyvin spesifillä joogin elämään liittyvällä esimerkillä. Kasvissyöjä joutuu monasti selittelemään valintojaan kriittissävyisen kommunkaation edessä. Tällöin ei tule väittää vastaan, vaan vahvistaa omaa esimerkkiään yaman ja niyaman saralla. (Tällä ei kuitenkaan tarkoitettane oman egon pönkittämistä omien “vaihtoehtoisten” elämäntapavalintojen jatkuvan esille tuonnin muodossa.)

Entäs “kaikki maailman pahuus”? Me emme voi muuttaa ulkoisia olosuhteita, mutta me voimme muuttaa asenteemme näitä olosuhteita kohtaan. Tässä nimenomaan testataan kyky keskittyä omaan käsinkosketeltavissa olevaan ympäristöön ja sisäinen kyky tyyneyteen – mikä ei silti sulje pois mahdollisuutta avustaa muita, kaukaisiakin ihmisiä. Täten, yksi sovellus edellä mainitusta “väärien tekojen seurausten ajattelusta” voisikin olla hyvien tekojen seurausten ajattelu, kun “maailmantuska” painaa päälle. Ahdistus itsessään on aina merkki harjoitella tavalla tai toisella vastakohdan pohtimista.

Niin tai näin, tämä ja seuraava sutra vahvistavat ajatusta, että yama ja niyama ovat todella olennainen osa joogaa.

Text: Marko Mikkilä, foto: Katja Metsätähti

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *