sutra 2:34

Posted on

vitarkā hiṁsādaya kr̥ta-kāritānumoditā lobha-krodha-moha-pūrvakā mr̥du-madhyādhimātrā duḥkhājñānānanta-phalā iti pratiprakṣa-bhāvanam 34

Vääristyneiden ajatusten tuotokset eli väkivalta ja niin edelleen; ovat itse tehtyjä, teetettyjä tai sallittuja; miedon, keskivahvan tai intensiivisen ahneuden, vihan tai harhaisuuden synnyttämiä, johtaen loputtomaan tyytymättämyyteen ja tietämättömyyteen.” Tätä on “vastakohdan pohtiminen” (2.34).

Tiivistetysti, vääristyneillä ajatuksilla voidaan viitata kaikkeen mikä on tai voi olla joogaharjoituksen ja joogan tilaan pääsemisen esteenä. Sen huomaaminen, hyväksyminen ja reflektointi, että yaman ja niyaman noudattamatta jättäminen johtaa loputtomaan tyytymättömyyden, kärsimyksen ja tuskan kierteeseen muodostaa vastakohdan pohtimisen. (esim. Maehle 2006.) Nimittäin, kaikki vääristyneet ajatukset ennen pitkää karman lain mukaan kimpoaa takaisin muodossa tai toisessa (esim. Vivekananda).

Vyasan mukaan, väkivaltaisuutta ynnä muita “vääristyneiden ajatusten tuloksia” on kolmea sorttia eli itse suoraan aiheutettuja, itse välillisesti teetettyjä sekä sallittuja vääryyksiä. Nämä voivat johtua joko ahneudesta, vihasta tai harhasta – joten saamme yhdeksän eri muunnelmaa vääristyneiden ajatusten värittämistä mielentiloista. Nämä puolestaan voidaan jakaa mietoihin, keskivahvoihin ja intensiivisiin “tuntemuksiin” – jolloin saamme 27 eri muunnosta kaikista yhteensä kymmenestä rajoitusten rikkomisista (yama) ja määräysten noudattamatta jättämisistä (niyama). Mieto, keskivahva ja intensiivinen voidaan myös jakaa kolmeen alaluokkaan (vrt. I:22) – eli miedon mieto, keskivahva mieto ja intesiivisen mieto; miedon keskivahva, keskimääräisen keskivahva ja intensiivisen keskivahva; sekä miedon intensiivinen, keskivahvan intensiivinen ja äärimmäisen intensiivinen – ja täten saamme 81 muunnelmaa kaikista “tietämättömyyden hedelmistä”. Mutta Vyasa ei jätä tätä tähän. Hän jatkaa, että näistä 81:stä potentiaalisesti versoo lukematon määrä eri muunnelmia johtuen tapoihin ja kulttuuriin liittyvistä käskyistä, kielloista, määräyksistä, normeista ja velvoitteista sekä tavoista ja tottumuksista.

Tämä lukemattomien muunnelmien esille nostaminen paljastaa myös puhtaan deontologisen etiikan ongelmat, ja sen kuinka se kaipaa täydentäjäkseen hyve-etiikka, jossa keskiössä on henkilökohtaiseen transformaatioon pyrkiminen eri kontemplatiivisin ja meditatiivisin menetelmin. Esimerkiksi Maehle nimenomaan osoittaa kuinka täydellisen väkivallattomuuden tavoittelusta on pystyttävä päästämään irti – vedoten muunmuassa Bhagavad Gitaan – koska täydellinen ahiṁsā saattaa olla tässä monimutkaisessa maailmassa mahdotonta. Mutta eettisistä rajoituksista täytyy silti pyrkiä pitämään kiinni siinä määrin kuin se itse kunkin kohdalla on mahdollista.

Seuraavassa joitain hakematta mieleen tulevia esimerkkejä kaikista kymmenestä velvoitteesta:

Jos itse tappaa eläimen, on se itse aiheutettua väkivaltaa. Jos taas ostaa pihvin kaupasta, on se toisella välillisesti teetettyä väkivaltaa. Moni varmaan laskisi edellisen “vain” sallituksi väkivallaksi, mutta siihen luokkaan ehkä ennemmin kuuluisi maidon juominen, koska se on osa “sitä samaa lihateollisuutta”. (Maehle argumentoi, että vapaan kanan munien syöminen on vähemmän väkivaltaista, kuin maitotaloustuotteiden käyttäminen, vaikka joogan kotimaassa ajatellaankin yleensä toisin.) Vihan vallassa tehtyä väkivaltaa on esimerkiksi suden tappaminen, koska se on hyökännyt oman lampaan päälle. Ahneuden vallassa taas voi pitää kettuja häkeissä. Harhan vallassa puolestaan voi luulla, että ihminen ei voi elää ilman lihaa.

Valhe on itse aiheutettu, kun se livahtaa omasta suusta (ja nyt ei tämän sūtran kohdalla oteta kantaa vaikeaan filosofiseen vapaan tahdon-prolematiikkaan, joka tekisi kaikki nämä pohdinnat monimutkaisemmiksi). Valheita teettävät toisella varmaan usein poliitikot, yritysjohtajat ja ammattirikolliset. Valhe on sallittua, kun tietää toisen valehtelvan – esimerkiksi ystävän tai kollegan – eikä puutu siihen. Tämä viimeinen ja miedoin, voi olla joskus se vaikein katkaista. Vihan vallassa valehtelu voi olla kosto. Ahneuden vallassa suoritettu valehtelu usein on osa ammattia. Harhan vallassa valehtelu saatta johtua halusta mennä sieltä mistä aita on matalin, mutta saatta aiheuttaa sen luokan nolon tilanteen jälkikäteen, että “matalasta kohdasta” meno ei ollutkaan sen arvoista.

Varastaminen on itse aiheutettua, kun se on itse tehty (vaikka ei jäisi itseteosta kiinni). Varastaminen on toisella teetettyä taas usein politiikan, yritys- ja alamaailmassa. Varastaminen on sallittua erityisen usein “harmaassa taloudessa” – joka toki voi olla myös itse tehtyä tai teetettyä. Varastamiseen päädytään vihasta usein, kun ihminen kokee tulleensa kohdelluksi väärin – ja näin usein onkin. Varastaminen ahneudesta tapahtuu kaikessa yksinkertausuudessaan materian tai rahan himosta. Varastaminen harhan vallassa voi olla luulo, että “jokin tavara tekee minut onnelliseksi” – yksi ihmisen perusongelmista. Mutta tässä on hyvä muistaa, että väkivallattomuus on tärkein yama, ja ajaa yli muiden, joten varastaminen (ja muiden rajoitusten rikkominen) voi olla “oikein”, jos sillä estetään väkivaltaa.

Pidättyväisyyden rikkominen on itse aiheutettua, kun on esimerkiksi otettu liian korkea selibaatin tavoite, kuten monet “suuren valan hengen miehet” ovat tehneet sekä idässä että lännessä. En tiedä voiko tätä rajoituksen rikkomista todella teettää toisella?? “Sallittua” se on usein uskonnollisissa yhteisöissä – eli tiedetään, mutta ei kerrota. Pidättyväisyyden rikkomisen voi nähdä johtuvan joko vihasta tai ahneudesta seksuaalisen hyväksikäytön yhteydessä, jossa on yleensä kyseessä vallankäyttö ja taustalla monasti vihaa. Harhasta taas on kyse, jos naimisissa oleva luulee löytävänsä onnen “vieraasta” – ehkä joskus suhteellisesti ottaen näin käykin.

Omistamattomuuden rikkomisen voi myös nähdä itse aiheutettuna, kun on otettu liian korkeita tavoitteita hengellisessä elämässä liian aikaisin – eli tämä on tätä “munkki- ja nunna-osastoa”. Toisella teetettyä se voisi olla, kun antaa jollekin hengelliselle opettajalle vallan määritellä “kuinka minä elän”, mutta sitten rikkoo sääntöjä osana yhteisöä. “Sallittua”, tämän sūtran merkityksessä, tämäkin lienee usein uskonnollisissa yhteisöissä. Omistamattomuuteen voi päätyä vihasta ja katkeruudesta, jos on jäänyt jonkun yhteiön ulkopuolelle, jolloin “haluaa olla parempi kuin muut” ja aloitta askeettisen “hengellisen” elämän – jolloin kaikki tapahtuu vääristä syistä. Omistamattomuuden rikkominen voi, totta kai, johtua ahneudesta, mutta voiko omistamattomuuden toteuttaminen johtua myös ahneudesta? Ahneudesta saada joku asema jossain yhteisössä?? Luultavasti voi. Harhasta taas –itse asiassa, ihan samasta syystä kuin varastamisenkin kohdalla – joko, että joku tavara tekee minut onnelliseksi (jos “suuren valan” tehnyt rikkoo omistamattomuutta); tai jos joku noudattaa omistamattomuutta luullen, että se takaa hänelle varmuudella onnellisuuden, tai “hyvän elämän”.

Puhtausmääräyksen rikkominen on itse aiheutettua, kun lakkaa peseytymästä. Se on toisella aiheutettua, kun tukee luontoa saastuttavaa organisaatiota. Se on sallittua, kun ei esimerkiksi äänestä vaaleissa puoluetta, joille ekologiset arvot ovat tärkeitä. Puhtautta rikotaan vihasta, kun ei välitetä edes esimerkiksi omasta hyvinvoinnista sen vertaa, että pidetään itsestä huolta (jolloin taustalla voi olla “itseviha”). Puhtautta rikotaan ahneudesta, kun luonnon puhtaudella ei ole mitään merkitystä materiaalisen tuottavuuden rinnalla. Ja harhasta tämä kaikki joka tapauksessa johtuu.

Tyytyväisyyteen pyrkimisen rikkominen on itse aiheutettua, jos valitetaan aina, eikä edes pyritä löytämään omaan elämään keinoja, muuttaa tätä asiain tilaa itsessä. Toisella teetetty versio tästä voisi olla sosiaalistuminen tietynlaiseen elämän asenteeseen ryhmässä – josta sitten voi herätä kyseenalaistamisen ja elämänmuutoksen kautta, tai jäädä sille tielle loppuelämäksi aiheuttaen sitä lisää itse, ja siirtäen eteenpäin seuraaville sukupolville. (Tämä onkin yksi kulttuurien “suurista tarinoista”.) ”Sallittua” se on, kun antaa toisen vaikuttaa asenteellaan negatiivisesti itseen, yrittämättä vaikuttaa asiaan millään tavalla, vaikka tietää, että ”tämä ei ole hyväksi minulle”. Tyytyväisyyden rikkomista vihasta, ahneudesta ja/tai harhasta ovat kaikki samaistumiset omiin vihan tunteisiin.

Itsekurin rikkominen on itseaiheutettua (tai mahdollisesti osin toisella eli “kaverilla” teetettyä, tahi sallittua) kun valitsee viihteen harjoituksen sijaan; vaikka siihen ei ole mitään ”varsinaista syytä”. Itsekuria rikotaan vihasta ja/tai harhasta, kun kyllästyy harjoitukseen ja valitsee toisin, koska on “vapaa, spontaani ja luova yksilö”. Ahneus voi johtaa itsekurin rikkomiseen aina, kun ahnehditaan ”jotain muuta”. Mutta ahneus itsekurin kohdalla taas voi johtaa myös Patanjalin ”päätavoitteen” kannalta haitalliseen eli motiiviksi harjoitukseen voi vakiintua halu olla “parempi, suurempi, kauniimpi, kuuluisampi ja rikkaampi” kuin muut.

Pyhää lukemista, ja itsetutkiskelua sen avulla, rikotaan itse aiheutetusti, kun ei koskaan oteta ”sitä kirjaa käteen”, vaikka “lukeminen kannattaa aina”. ”Sallittua” sen rikkominen on, kun annetaan joogaopettajana kuva, että pyhällä lukemisella ja sen soveltamisella käytäntöön ei ole mitään suurta merkitystä joogassa. Toisella teetetty sijoittuu johonkin välimaastoon harmaana alueena, josta ei ole niin helppo keksiä esimerkkejä, paitsi viittaamalla taas uskonnollisten yhteisöjen monimutkaisiin verkostoihin, kuten parin yaman kohdalla aiemmin tehtiin. Tässä on vihasta ja/tai harhasta kyse, kun uskonnollinen filosofia itsessään herättää vain ja ainoastaan vastenmielisyyttä. Ahneus voi johtaa tässäkin kohtaa rikkomiseen aina, kun ahnehditaan ”jotain muuta”. Mutta ahneudesta on kyse myös, kun pyhän lukemisen ainoana motiivina on kokea Patanjalin lupaama yhteys toivottuun jumaluuteen.

Jumalalle omistautuminen olkoon jokaisen oma asia.

Näin huomaan, että niyaman kohdalla ei ole niin helppo keksiä esimerkkiä kaikista muunnelmista.

Seuraavassa yhdessätoista sutrassa (2.35-45) Patanjali valottaa rajoitusten ja määräysten täydellisen noudattamisen tuloksia. Tulokset ovat enemmän kuin äkkiseltään tulisi mieleen, sillä ne ovat kolmannen luvun supernormaalien täydellistyminen kaltaisia, tai jopa niiden kanssa päällekkäisiä (ks. esim. 2.39 ja 3.18), mutta silti luonnon mukaisia, tuotoksia.

Text: Marko Mikkilä, foto: Katja Metsätähti.

Ps. Apropoo, tämä on koko teoksen pisin sūtra; joten voimme ajatella, että jos pystymme ottamaan tämän haltuun, niin pystymme ottamaan minkä tahansa yoga-sutran!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *