sutra 2:37

asteya-pratiṣṭhāyāṁ sarva-ratnopasthānam 37

Varastamattomuuden vakiintuessa kaikkien jalokivien lähestyminen (2.37).

Vaachaspati Mishra kommentoi tätä vain kahdella sanalla: ”Helposti ymmärrettävissä.” (”Easily understood”, ks. Woods 2007). Mutta en ole itse ihan varma, onko kaikki tähän liittyvät asiat ihan niin helposti ymmärrettävissä. (Vaikka Venkateshananda kutsuukin tätä ”melkein anti-kliimaksiksi” väkivallattomuuden ja totuudellisuuden jälkeen…)

Hariharaananda avaa sanaa ratna muita tarkemmin: Hänen mukaansa tämä sana, jonka sanakirjakäännös on ”jalokivi”, tarkoittaa luokkansa parasta, jotain erinomaista, sekä elottomien että elollisten joukosta. Näin ollen, mikä tahansa, mikä on parasta A-laatua on ratna! (vrt. Broo 2010.)

Niin, tätä sutraa voi avata useammalta eri näkökantilta, ja tästä voi tehdä myös joitain aika hienovaraisia tulkintoja:

Annetaan Prabhavanandan aloittaa kahdella tulkinnalla. Ensinnäkin näyttää siltä – kuten lähes kaikki tuovat esiin tämän sūtran kohdalla – että materiaalisten halujen puute näyttää vetävän puoleensa lahjoituksia. Kassila antaa tästä konkreettisen nykyaikaisen esimerkin: Hänen mestarinsa eli Äiti Amma ei halua mitään, mutta ihmiset lahjoittavat hänelle kaiken aikaa ravintoa, koruja ja rahaa – jonka hän pistää eteenpäin hyväntekeväisyyshankkeisiinsa.

Toistaalta tuohon riittää usein myös kuuluisuus. Olen lukenut useammankin rock-tähden sanovan, että kun heistä tuli kuuluisia (ja rikkaita), heille alettiin lahjoittamaan kaikenlaista, vaikka he olisivat hyötyneet siitä paljon enemmän ennen rikastumistaan! Ja monikaan heistä tuskin on täydellinen varastamattomuudessa, siinä määrin yleistä on musiikin plagiointi. Toisaalta, taas kaikenlaiset hyväntekeväisyystempaukset ja -organisaatiot pyrkivät käyttämään kuuluisuuksia kampanjoissaan täsmälleen syystä, että näin saadaan ihmiset lahjoittamaan enemmän.

Toiseksi, jos ja kun ihminen on täydellisen vapautunut ahneudesta, hän ei enää koe puutetta (esim. Prabhavananda) . Täten, hän on (subjektiivisesti) kokemuksellisesti kuin maailman rikkain henkilö! Miksi? Koska hänellä on kaikki mitä hän tarvitsee. Tarinan mukaan antiikin Kreikan Sokrates tokaisi kerran markkinatorilla: ”Niin paljon tavaraa, jota en tarvitse!”

Hariharaanandan mukaan hän, joka on täydellistänyt varastamattomuuden säteilee sellaista välinpitämättömyyttä tämän maailman materiaalista kohtaan, että ihmiset eivät voi olla pitämättä häntä kaiken luottamuksen arvoisena, jolloin he lahjoittavat hänelle kaikenlaista, ja vieläpä yleensä parasta mahdollista laatua. Huom! Jo pelkkä toisen omaisuuden himoitseminenkin on esteenä täydellistymiselle tässä yamassa (ks. Maehle 2006).

Venkateshananda kertoo, että erään uskomuksen mukaan tämä lahjoitusten vyöryminen täydellisen vakaasti varastamattoman ihmisen luo, johtuu itse asiassa, siitä, että ”jumalat” testaavat häntä; onko hän täysin vapaa ahneudesta? Toisaalta taas Vivekananda väittää, että ”jos et enää välitä luonnon hedelmistä, luonnosta tulee orjasi”, viitaten samalla voimakkaasti askeesi-ihanteeseen.

Maehle (2006) antaa tästä vaihoehtoisen käännöken ja tulkinnan:

Kun vakiintunut varastamattomuudessa, kaikki ovat jalokiviä”!

Täten tulkittuna, tässä Patanjali pyytää meitä katsomaan savenpalaa kuin jalokiveä, tai päinvastoin, jalokiviä kuin savea ja mutaa. Toisin sanoen, tarkoituksena kultivoida kykyä tällaiseen maailman katsomiseen. Kun katsoo maailmaa vailla haluja, kaikki näyttää kauniilta. Tässä eritoten on hyvä muistaa, että mahdollisesti täydellistyminen yaman saralla on mahdollista vain vapautuneelle eli valaistuneelle yksilölle. Tällöin koko maailma voi näyttää ikään kuin läpikuultavalta, jopa säteilevältä (kuin jalokivi), jos on mystisten kokemusten raportteihin uskomista. Josta voi siis saada esimakua ohimenevässä mystisessä kokemuksessa, muuntuneessa tajunnantilassa, jo aikoja ennen vapautumistakin.

Varastamattomuudesta yleensäkin, Prabhavananda ja Venkateshananda muistuttavat, että oikeastaan mitään emme täällä omista, vaan kaikki on vain lainaa luonnolta. Täten, ihanteena on lainata vain sen verran, kuin tarvitsee – ja tätä ei tietenkään ole käytännössä kovin helppo arvioida, jos elää niin sanottua ”tavallista elämää pienen valan joogina” (ks. II:31) eli ei-askeesissa. Suomalainen sananlasku ”kohtuus kaikessa” lienee hyvä lähtökohta. Kuten usein tuodaan esiin, niin monilla ”luonnonkansoilla” (mutta ei kaikilla) on ollut, ja voi olla yhä, tapana ottaa vain sen mitä tarvitsee – ja muistaen myös konkreettisesti kiittää Luontoäitiä aina ottaessaan! Tällä tavoin ajateltuna, varastamattomuuskaan ei ole mikään yksinkertainen asia, eikä anti-kliimaksi, vaan nivoutuu elimellisesti yhteen koko olemassaolomme kanssa aivan väkivallattomuuden ja totuudellisuuden tavoin.

Varastamattomuus koskee siis sekä materiaa että ajatuksia (tiede ja taide) ja jopa aikaa (ks. Broo 2010). Toisten aikaakaan ei tulisi varastaa, ja se voikin olla se vakavin varkaus, kun muistaa Bob Dylanin sanat: ”Lost time is not found again” (eli kadotettua aikaa ei voi saada takaisin). Tässä mielessäkin on mielenkiintoista mietiskellä sosiaalisia medioita, joista ainakin osa on suuniteltu saamaan ihminen kuluttamaan mahdollisimman paljon aikaa sen äärellä.

Prabahvananda summaa tämän sutran kauniisti sanomalla, että varastamattomuus on synteesi tyytyväisyyttä, yksinkertaisuutta ja hyväntekeväisyyttä – onhan varastamisen vastakohta antaminen.

Asteya ja aparigraha-termeillä (II:39) on tiivis yhteys. Esimerkiksi Iyengar, Prabhavananda ja Hariharaananda antavat asteyalle vaihtoehtoisena käännöksenä sanan covetous (ahne, kateellinen, himoitseva, perso), joka on usein se termi, jolla käännetään aparigraha – mutta palaan asiaan.

Ps. Toki olen sillä kannalla, että ajatusten varastaminenkin on väärintekemistä, ja lähdemerkinnät ovat paikallaan, kun lainaillaan toisten ajatuksia; niin silti en malta olla tässä siteeraamatta ”spirituaalista pahaa poikaa” U.G. Krishnamurtia, joka on sanonnut omista puheistaan:

My teaching, if that is the word you want to use, has no copyright. You are free to reproduce, distribute, interpret, misinterpret, distort, garble, do what you like, even claim authorship, without my consent or the the permission of anybody.

Vapautunut, tai vapautumisen porteilla oleva, ei välttämättä välitä, vaikka häneltä varastetaan, mutta toki silloinkin varas tuottaa itselleen huonoa karmaa, ja vahvistaa epäedullista painaumaa.

Text: Marko Mikkilä, foto: Katja Metsätähti.