sutra 2:38

brahmacarya-pratiṣṭhāyāṁ vīrya-lābhaḥ 38

Pidättyväisyyden vakiintuessa voima(i)n saavuttaminen (2.38).

Venkateshānanda aloittaa brahmacaryan käsittelyn kertomalla, omien sanojensa mukaan, sen kirjaimellisen merkityksen: ”Kun sisäinen tajunta virtaa lakkaamatta kohti Brahmania eli Absoluuttia.” Tämä on itsessään yksi meditaation muoto. Ja se voi olla vaikeaa, joten sen merkitys on typistetty viittamaan selibaattiin – joka sekin voi olla hyvin vaikeaa – koska ihmisen huomiota usein voimakkaimmin vie pois hengellisistä harjoituksista seksi tai siihen liittyvät halut. Tämä merkitys sanalle brahmacarya juontaa juurensa Upanishadeihin, joissa Brahman sai merkityksen Absoluutti – olevaisen muuttumaton perusta, joka on ”tavallisen tiedon” tavoittamattomissa. Patanjali ei kuitenkaan Sāmkhya-miehenä puhu Brahmanista, mutta tuo tulkinta on luonnollinen ja yleinen Advaita Vedanta ihmisillä (henkilökohtaisessa kommunikaatiossa olen törmännyt samaan tulkintaan myös Arvind Paren ja M.S. Vishvanathin kanssa – molemmat Advaita-miehiä).

Venkateshānanda kiirehtii lisäämään, että tämä ei missään nimessä tarkoita vain pidättyvyyttä seksistä vaan kaikista aistinautinnoista – tai kohtuutta kaikissa aistinautinnoissa – ja häntä ”komppaa” kommentaattori moni. Hän antaa esimerkin, että sekä ”rajaton” puhuminen että (ylen)syöminen kuluttavat valtaisan määrän energiaa. Näiden esimerkkien valossa maunaa eli ajoittaista puhumattomuuden valaa sekä mitāharaa eli syömisen säännöstelyä, äärimmillään paastoamista, voidaan pitää brahmacarya-harjoituksina. Myös esimerkiksi Hariharānanda painottaa, että yksin seksuaalisesta pidättyminen niin tekojen kuin ajatustenkin tasolla ei riitä – hän taas mainitsee esimerkkeinä liiallisen syömisen ja nukkumisen. (Hariharānandan mukaan seksiin liittyvä puhe, ajatukset, vitsailu, tuijottaminen, salainen puhe, päätökset, yritykset ja toimeenpanot ovat seksuaalisen nautiskelun kahdeksan muotoa.)

 

Mutta, entä saako toisen ihmisen kanssa ”nukkua”? Sehän tässä kiinnostaa monia nykyjoogeja! Tässä on taas nostettava esiin mahdollisuus ”pieneen valaan”, eli joogin ei välttämättä tarvitse olla askeesiperinteen ”suuren valan” nimeen vannova yksilö (ks. II:31). Kertauksen vuoksi, säännöt ovat samat, mutta pienen valan kohdalla, niitä ei vain tulkita yhtä ehdottomasti; ja suurimmat erot ovat nimenomaan tämän ja seuraavan eli viidennen yaman suhteen. Myös Broo (2010) kertoo, että moni modernin kommentaattori laajentaa brahmacaryaa selibaatista kaikkiin aistinautintoihin, ja nimenomaan kohtuuteen kaikessa. Broon mukaan sutrasta 31 käy kuitenkin ilmi, että Patanjalin idea on paljon radikaalimpi kuin modernit kommentaattorit haluavat hyväksyä. Lähes samaan hengenvetoon Broo kuitenkin itse nostaa em. sutrassa esille nimenomaan mahdollisuuden pieneen valaan, ja sen takiahan modernit kommentaattorit ovat tehneet laajennoksen brahmacaryan tulkinnassa (vaikka eivät sitä välttämättä aina tuo eksplisiittisesti esiin).

 

Miksi sitten seksistä kannattaisi askeettina kieltäytyä? Seksuaalienergian säästämisen uskotaan muuntuvan ”henkiseksi energiaksi”, joka tuo voimia (vīrya). Usein hathajoogaperinteessä on puhuttu kundaliniin nousemisesta henkisen energian yhteydessä. Ja hathajooga perinteessä on nimenomaan mudra-harjoituksia, joilla pyrittiin muuntamaan seksuaalienergiaa siddheiksi. Kommentaattoreista vanhin ja yhä arvovaltaisin eli Vyāsa puhuu kahdesta ”voimasta” (vīrya). Ensinnäkin, hän mainitsee ”kuuluisat” kahdeksan täydellistymää, jotka Patanjali mainitsee kolmannessa luvussa (ks. III:45); eli ”pieneneminen, keventyminen, laajentaminen, saavuttaminen, vastustamaton tahto, hallinta, yliherruus, ja mielensä mukaan päättäminen”. Toiseksi, hän mainitse kyvyn välittää tietoa, oivalluksia ja kykyjä oppilailleen. Täten, hän luultavasti viittaa ns. shaktipatiin; eli opettajasta oppilaaseen voi ajoittain mystisellä tavalla siirtyä suoraa tietoa ja/tai siddhi-kykyjä, ja jopa itseoivallus. Tähän liittyen, Prabhavānanda toteaakin, että tosi henkisyyttä ei opeteta, vaan sitä välitetään tahi siirretään kuin valoa, sähköä tai kuumuutta. Jotkut kääntäjät (esim. Woods) puhuvat vain ajatusten välittämisestä, mikä voi olla harhaanjohtava, tai ainakin rajallinen, tapa esittää asia.

 

Mutta vain harva länsimainen nykyjoogi on askeetikko. Ja moni kommentaattori kiirehtiikin vakuuttamaan, että iso osa menneistä joogamestareista, sekä modernina aikana, että aiemmin olivat perheellisiä ihmisiä – joillakin jopa tarinan mukaan yli 100 lasta (esim. Rishi Vasishta). Maehle (2006) tuo esiin intialaisen uskomuksen, että kunakin ”maailman aikana” (eli neljää yugaa) vain yksi ihminen voi olla täydellinen selibaatissa. Niin vaikeaa sen siis uskotaan olevan! Hän myös muistuttaa, että edes täydellisen selibaatin yritys vaatii erittäin korkean tason valmiuden, muuten päädytään helposti epäterveeseen tukahduttamiseen, joka puolestaan saattaa versoa ikävinä perversioina, joista uskonnollis-henkisistä piireistä löytyy enemmän kuin tarpeeksi painokelvottomia esimerkkejä. Iyengar muistuttaakin, että sinänsä seksuaalisuuteen liittyvät väärinkäytökset itse asiassa rikkovat kertaheitolla kaikkia viittä yamaa! Summa summarum, Maehlen sanoin, ensin täytyy olla valmis selibaattiin, ja sitten täytyy vielä tietää mitä tekee sillä kumuloituvalla energialla!?

 

Pidättyväisyyden piiriin voisi raflaavasti lukea myös kiinalaisesta taolaisesta perinteestä löytyvän harjoituksen, jossa mies pyrkii nimenomaan seksuaalisen aktin aikana pidättäytymään laukeamasta, lisäten tällä tavoin elinvoimaansa. Mutta tämä on varmaan monille traditionalisteille jo liian vapaata tulkintaa, mutta… filosofiaan on aina sisältynyt tulkintaa, johon vaikuttaa mm. aika ja paikka. Pidätyvyys kuin pidättyvyys, kukin taaplaa tyylillään, vai mitä?!

 

Intialaisista tantrisista perinteistä löytyy myös seksuaalisuutta rituaalina tai tietoisuustaitona, jolloin suoritetan eräänlainen seksuaalinen meditaatio, joka voi auttaa itseoivalluksen tiellä siinä missä mikä tahansa muukin metodi. Tähän liittyy uskomus, että jos tällaisen tuloksena syntyy lapsi, on hän yksilö, joka tulee tekemän merkittäviä asioita. Esimerkiksi Shaiva-tantran ”suurmies” Abhinava Gupta syntyi noin tuhat vuotta sitten tarinan mukaan tällaisen rituaalin tuloksena (ks. hareesh.org)

 

Kommentaatorietsta esimerkiksi Ranganathan kääntää vīrya-sanan sanalla vitality eli elinvoima, jolloin se on samalla prāna-sanan synonyymi. Tämä voisi olla hyvin ”tavallisille ihmisille” sopiva tapa lukea tätä, eli mikä tahansa pidättyvyys aistinautinnoista sopivissa määrin  lisää elinvoimaa, senhän voi itse nopeasti todentaa. Syö, juo, nuku ja seurustele sopivasti!

 

Iyengar sanoo, että aina kun aistinautinto on ainoa motiivi seksuaaliseen toimintaan rikotaan brahmacaryaa. K.P. Jois antaa Yoga Mala-kirjassaan tarkkoja ohjeita kuinka parisuhteessa elävät ihmiset noudattavat brahmacaryaa, joka on hänen mukaansa ”nykyään” (kirjoitettu 1950-luvulla) hyvin vaikeaa ”teattereiden, ravintoloiden ja muiden vastaavien huvittelupaikkojen” takia – tosin tähän on rehellisyyden nimissä lisättävä että nykyajan joogasalitkin tuovat oman lisänsä tähän. Ensinnäkin, se tarkoittaa vain yhtä partneria. Toiseksi, yhdyntään tule ryhtyä vain yöaikaan, ja naisen kuukautisjaksojen mukaisesti, eli käyätnnössä silloin kun raskaaksi tulemisen mahdollisuus on suuri. Siemennestettä ei tule hukata pelkkään nautintoon, ajattelevat intialaiset perheelliset brahmiini-joogit. Ja yö ei tarkoita pelkästään auringon laskun ja nousun välistä aikaa, vaan sen lisäksi tulee tarkistaa, että hengitys eli prāna kulkee chandranadi (kuukanvan) eli vasemman sieraimen kautta. (Kun hengitys kulkee oikean suryanadin (aurinkokanavan) eli oikean sieraimen kautta, on joogeilla ainakin symbolisesti päivä, riippumatta vuorokauden ajasta.) Tämähän vaihtelee reilun parin tunnin välein automaattisesti, eli aurinko- ja kuukanavat vuorottelevat luonnostaan.

 

Brahmacaryalla on myös suora yhteys hindujen neljään elämävaiheeseen: brahmacari eli oppilasvaihe, grastha eli perheellinen vaihe, vanaprashta eli osittaisen vetäytymisen vaihe (omien lasten ollessa aikuisia) ja sannyasi eli täydellisen luopumisen vaihe. Näin ollen, jokainen joka on käynyt läpi nämä neljä vaihetta on perinteisesti noudattanut brahmacaryaa myös siinä tiukemmassa merkityksessä, vaikka olisikin perheellinen, eli ensimmäisessä, ennen perhettä, ja viimeisessä, kun perhevelvollisuudet on hoidettu. Täten, me kaikki ehdimme vielä, jos Luoja suo pitkän elämän…

 

Text: Marko Mikkilä, foto: Katja Metsätähti