sutra 2:45

samādhi-siddhir īśvara-praṇidhānāt 45

Jumalalle omistautumisesta syventymisen täydellistymä (2.45).


”Antaumuksesta Jumalalle saavutetaan syventyminen” (P.N. Mukerji).

”Syvällisestä Jumalan mietiskelystä menestys henkisessä syventymisessä” (B. Baba).

”Hurmoksen saavuttaminen tekemällä Jumalasta kaikkien toimintojen motiivi” (R. Prasāda).

”Syventyneen keskittymisen täydellistymä tuloksena omistautuneisuudesta Jumalalle” (J.H. Woods).

Neljä käännöstä Vyāsa-kommentaareista itse sutrasta.

Ja he jatkavat kommentaariosuudella (samassa järjestyksessä): ”Joogi, joka lepuuttaa kaikkia ajatuksiaan Jumalassa, saavuttaa syventymisen.”… ”Henkisen syventymisen täydellistymä tulee hänelle, jonka koko olemassaolo on omistettu Jumalalle.”… ”Transsin eli hurmoksen luonnonlahja tulee täydelliseksi hänelle, joka omistaa kaikki voimansa ja kykynsä Jumalalle.”… ”Se, jonka koko luonto on luovutettu Jumalalle saa täydellisyyden syventyneessä keskittyneisyydessä”…

Tämä jatkuu näissä kommentaareista wanhimman käännöksissä; täten, saadaan kaikki haluttu ja oikea tieto objekteista eli kohteista juuri sellaisena kuin se on todellisuudessa, tieto mitä tapahtui muina aikoina, muissa paikoissa, muissa kehoissa, ja myös mitä tapahtuu parhaillaan kaikkialla (yhdistelmä kaikista em. kommentaareista).

Viimeinen lause Vyāsan (eli mahdollisesti Patanjalin) kommentaaria kuuluu eri versioissa näin: ”Täten, hänen valaistuneisuus paljastaa asiat sellaisenaan.”… ”Siten, hänen tiedostava näkemisensä tietää kaiken todellisuudessa.”… ”Silloin hänen älynsä tietää kaiken sellaisena kuin se on.”… ”Tällöin hän oivaltaen näkee asiat sellaisenaan, kuin ne on.”…

Tässä viitataan jo sekä edellisten elämien tietämiseen että jonkinlaiseen kaikkitietävyyteen, joista puhutaan mahteja käsittelevässä kolmannessa luvussa. Mutta onko tuo ”kaikkitietävyys” kirjaimellista kaiken tietämistä kerralla (jollaista on ehkä Jumalan kaikkitietävyys), vai onko kyseessä kohdallinen tieto kohteellisen syventymisen kautta, mutta sarjana, eli kuhunkin kohteeseen on keskityttävä yksi kerrallaan? Veikkaisin, että on kyse jälkimmäisestä, eli omaamme potentian periaatteessa saada kaikista kohteista oikea tieto-sellaisenaan, mutta käytännössä se ei aikarajoitusten takia voi koskaan tapahtua. Täten, tämä yksilön ”kaikkitietävyys” on pikemminkin potentiaalista, ei aktuaalista.

Joka tapauksessa, Vyāsa selvästi puhuu kohteellisesta syventymisestä tässä. Mutta mahdollisesti se voi muuttua kohteettomaksi syventymiseksi, kuten on aina teoriassa asian laita. Broon (2019) mukaan tässä puhutaan nimenomaan kohteettomasta syventymisestä, koska on kyseesssä ”syventymisen täydellistymä”. Mutta itse tulkitsen Vyāsaa toisin…

Edellisessä sutrassa luvattiin ”yhteys toivottuun jumaluuteen” pyhästä lukemisesta tai mantameditaatiosta; tai itsenäisestä opiskelusta, johon liittyy itsetutkiskelevaa reflektointia. Siellä käytettiin sanaa iṣṭa-devatā, joka viittaa (usein ihmismäisen) muodon omaavaan jumalhahmoon. Nyt käytetään sanaa īśvara, joka viittaa äärettömään ja ikuiseen (mahdollisesti muodottomaan ja täysin käsittämättömään) omni-Jumalaan. Mikä on näiden yhteys? Siinä missä, iṣṭa-devatā eli ”oma suosikkijumala” voi olla sekä jumala pienellä J:llä (deity, deva) että Jumala isolla J:llä (God, īśvara); niin īśvara on aina Jumala isolla J:llä! Toisin sanoin, iṣṭa-devatā on se muoto, jossa mieluiten palvot Jumalaa, ja īśvara taas on se eri hahmojen muotojen taustalla oleva tietoisuus ja voima.

Advaita Vedanta-pioneeri Adi Shankara teki jaon Saguna ja Nirguna Brahmaniin, eli Saguna on yhtä kuin īśvara. Siten Shankaran mukaan se on se muoto, jota palvotaan omana pääjumalana. Advaita Vedantan mukaan, tämä muoto kumpuaa muodottomasta Absoluutista eli Nirguna Brahmanista, jota yleensä ei palvota. Mutta periaatteessa sekin voi olla ns. jnāna-joogin Se Jumala, joka pyritään oivaltamaan suoraan meditaation ja meditatiivisen elämän kautta. Tällöin voisi ajatella, että agnostisen joogin īśvara voi olla myös muodoton Nirguna Brahman. Usein käytännössä tehdään myös kansanomainen jako, että se muodoton Jumala on Isä, ja muodollinen Jumala taas Äiti (esim. Rāmakrishna, ks. Prabahavānanda). Tämän takia eri advaita-perinteiden edustajat usein palvovat muodollisena Jumalana, jotain feminiinistä Shakti-hahmoa, samalla ollen tietoinen, että se kumpuaa, maskuliinisena pidetystä Absoluutista Tietoisuudesta (Nirguna Brahman). Tosin, voi kysyä, että miten muodottomalla voi olla attribuuttina maskuliinisuus, mutta otettakoon tuo metaforana!?

Tässä kohtaan myös länsimainen ja itämainen buddhalaisuus eroavat toisistaan. Länsimaistettu buddhalaisuus on omaksunut alkuperäisen Buddhan eli Siddharta Gautaman agnostisen kannan Jumalaan. Ja usein länsimaissa se on muuntunut jopa suoranaiseksi ateismiksi, jolloin buddhalaisuus lännessä tunnetaan ”täysin jumalattomana”. Aasiassa taas, buddhalaisuus levittäytyessään uusille alueille sekoittui aina paikallisiin ”pakanallisiin” perinteisiin, ja jumalhahmot sekä rituaalit säilyivät tärkeässä osassa. Sen lisäksi, Buddhan patsaaseen suhtaudutaan buddhalaisissa temppeleissä hyvinkin samalla tavalla kuin hindutemppeleissä suhtaudutaan jumalpatsaisiin. Kun taas, lännessä postmodernina aikana buddhalaisuus on sekoittunut ”tieteelliseen maailmankatsomukseen”. (ks. esim. Ranganathan.)

Venkateshānanda painottaa, että Jumalalle antautumisen ja omistautuneisuuden täytyy olla totaalista, jotta se toimii oikeasti nopeana ja suorana tienä samādhiin! Mitä tarkoittaa totaalinen tässä yhteydessä? Ei egoa! Ei persoonallista minuutta. Ei samaistumista mielikehoon. Näin ollen, tähän sisältyy sellainen catch 22-kehäpäätelmäristiriita, jonka Joseph Heller teki tutuksi romaanillaan. Romaani kuvaa USA:n taistelulentäjiä toisen maailmansodan aikaan. Sääntöjen mukaan lentäjä saisi vapautuksen lennoilta ainoastaan todistamalla olevansa mielisairas! Toisaalta vapautuksen hakeminen hengenvaarallisilta lennoilta olisi nimenomaan järkevän ihmisen toimintaa. Vapautusta anova lentäjä siis todistaa jo hakemuksellaan olevansa täysjärkinen, eikä vapautusta näin ollen voida myöntää. Eli ongelman ainoa ratkaisu on ongelman itsensä estämä. Samoin on tässä; päädyt suoraan samādhiin, jos et ole enää samaistunut mielikehoosi, mutta samādhi itsessään on se tila, jossa ei ole enää samaistumista mielikehoon tai egoon.

Mutta ainahan voi rukoilla: Tästä kristillinen esimerkki olisi lauseen ”Tapahtukoon Sinun tahtosi” toistaminen, kuten Kassila mainitsee. Hän nostaa esille myös ns. tyyneysrukouksen: ”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa; rohkeutta muuttaa, mitkä voin; ja viisautta erottaa nämä toisistaan.” Advaita Vedantan kanssa kiivaasti kilvoittelvan Viśiṣṭādvaita Vedanta-liikkeen perustaja Rāmanuja taas vakuuttii, ettei vapautumisen vuoksi voi tehdä mitään muuta kuin toivoa Jumalan armoa! (Tosin tässä on muistettava, että syventyminen ja vapautuminen eivät ole synonyymeja Patanjalin filosofiassa.)

Sekä Maehle että Broo tuovat esille, että Rāmanujan koulukuntaan kuulunut Krishnamacharya huomasi, että tämä viimeinen niyama on yhteistä kaikille kolmelle joogan menetelmälle (ks. YS I: 23-29 ja II:1 sekä tämä sutra tässä.) Tosin he esittävät ne eri järjestyksessä: Maehlen mukaan kriya-yoga on aloittelijoille ja ashtanga-yoga keskitason harjoittajille; kun taas Broon (ja monien muiden) mukaan tämä järjestys on päinvastainen. Joka tapauksessa, eka luvussa esitetään kaikkien mielestä se edistyneille tarkoitettu suora tie! (Tosin on kyseenalaista onko tässä kolme vai pikemminkin kaksi eri menetelmää?! Teosta voi lukea myös niin, että joogan ”kahdeksan haaraa” on kriya-yogan tarkentamista – teoksessa ei käytetään suoranaisesti termiä ashtanga-yoga.)

Niin, ensimmäisen luvun jumalosiossa esittelin monia filosofisia argumentteja Jumalan olemassaolon puolesta. Tuon tässä vielä esille Blaise Pascalin ja William Jamesin pragmaattiset jumaltodistukset, joiden mukaan Jumalaan kannattaa uskoa (tai Jumalalle kannattaa omistautua), koska siitä on niin paljon hyötyjä!(?) Myös Patanjalin voisi laskea pragmaatikoksi (tässäkin asiassa), koska hänkin lupaa, että hyödyt ovat suuret eli suorin tie samādhiin!

Text: Marko Mikkilä, foto: Katja Metsätähti.