sutra 2:46

sthira-sukham-āsanam 46

Asento” on vakaa ja mukava…


Kolme sutraa āsanasta; ja myös kolme merkitystä sanalle āsana. Tässä yhteydessä āsana suurimman osan kommentaareista mukaan tarkoittaa ”istuma-asentoa” (1), jossa voi tehdä hengitysharjoituksia, mantraresitaatiota ja meditoida. Sen lisäksi samaiset kommentaarit tuovat esille, että sanalla on kaksoismerkitys eli se tarkoittaa myös ”istuinta” (2). Kaikesta tästä puhutaan Bhagavad-Gitan kuudennessa luvussa, joka käsittelee meditaation joogaa (dhyāna-yoga, 6:11-12): ”puhtaassa paikassa, istuin vakaana (sthiram-āsanam)… kusha-ruohon ja peurannahan päällä, kohdistaen mielen yhteen kohteeseen, kontrolloiden ajatuksia ja aisteja, istuen istuimella, hänen tulisi syventyä joogaan puhdistaakseen sydämensä, keho, niska ja pää linjassa, pysyen hiljaa ja vakaana (sthirah), katse kohdistettuna nenänpäähän, katselematta ympärilleen…”

Mutta, totta kai, on moderneja kommentaareja, joissa väitetään, että āsana ei missään nimessä tarkoita pelkästään tätä, vaan myös kaikkia niitä muita (joskus varsin monimutkaisia) ”jooga-asentoja” (3), joita suoritamme joogasaleissa nykyaikana (esim. Iyengar ja Maehle).

Myös itse sutrasta on kaksi erilaista tulkintaa. Saksalainen tutkija Philip Maas (joka on tutkinut tarkoin ”Vyāsan” kommentaaria, ja tullut siihen tulokseen, että Patanjali teki itse tuon ensimmäisen kommentaarin) väittää (YouTubesta löytyvällä luennolla), että tämä sutra tulisi lukea yhdessä seuraavan sutran kanssa, eli yhtenä lauseena, jolloin tulkinta kuuluu näin:

Vakaa ja mukava asento syntyy hellittämällä ponnistelua tai meditoimalla ääretöntä (tai uppoutumalla äärettömään” Suurin osa moderneista kommentaareista taas näkee tämän sutran ohjeena, kuinka työskennellä asennossa, eli pyrkimällä löytämään aina mukava ja vakaa jooga-asento tässä ja nyt. Ennen 1900-lukua āsana nähtiin tosiaan istuma-asentona, ja usein valittiin vain yksi asento, jota sitten harjoiteltiin runsaasti ja kattavasti (ks. Mallinson & Singleton). Varhaisimpaan eli ns. Vyāsan kommentaarin tunnetuin alakommentaari eli Vāchaspati Mishra lukee tätä nimenomaan tässä hengessä. Valitse sellainen asento, missä pääset helpoiten ”vakaaseen ja mukavaan” tilaan. Monet kommentaarit (esim. Broo) tasapainoilevat näiden kahden tulkinnan välissä. Summa summarum: Joko niin, että ”vakaa ja mukava” (asento, jossa keho, niska ja pää ovat linjassa) on tulos tietynlaisesta meditatiivisesta harjoituksesta; tai se on ohje pyrkiä tietoisesti löytämään ”vakaus ja mukavuus” kussakin asennossa.

Niin, Patanjalin teos on Maasin mukaan kaksitasoinen. Sutra voi olla suoraa jatkoa edellisestä, ja samalla sutra voi olla kirjoitettuna kommentaarin sisälle. Näin on tässä tapauksessa. Ensimmäinen kommentaari menee näin: ”Yama ja niyama on täydellistymineen on kuvailtu, āsana jne. kuvaillaan seuraavaksi. Sthira-sukham-āsanam. Ne ovat padmāsana…jne.” eli yhteensä 12 āsanaa. Mutta kaikissa käännöksissä kommentaaria ei esitetä näin, vaan ensin sutra, sitten sekä tuo lyhyt esipuhe sutralle että āsanalista. Joka tapauksessa alkuperäisessä muodossaan, sutra on kommentaarin sisällä.

Vāchaspati Mishra sitten hieman avaa näitä kahtatoista asentoa, jotka luetellaan ensimmäisessä kommentaarissa. Näistä suurin osa on tosiaan istuma-asentoja, joissa on hyvät mahdollisuudet löytää kehon (tai nimenomaan selkärangan), niskan ja pään suora linjaus – tunnetuimpana esimerkkinä lootus-asennot, ja sen eri ”puoli-lootus”-variaatiot. Listasta löytyy kuitenkin myös yksi suora (selin)makuuasento, jossa tietysti myös on mahdollista löytää tuo selkärangan ja pään ”oikea” linjaus. Yksi asentokuvaus sisältää ilmeisesti useampia vaihtoehtoja (jolloin asentoja olisi enemmän kuin 12), eli kyse on eri eläinten lepäävän istuma-asennon imitoimisesta. Yksi asento on mahdollisesti ihmisten luonnollinen lepo-asento eli kyykkyasento, mutta apuvälineen (yogapattaka) kanssa! Oma erikoisuutensa asentojen listassa on viimeinen, joka on kehoitus ottaa mikä tahansa asento, jossa on vakaus ja mukavuus! Eli suurin osa, ellei kaikki, näistä ovat istuma- tai makuuasentoja, joissa voi saada aikaan selkärangan ja pään suoraan linjaan. Tässä on tosin tulkintavaikeuksia, koska Vāchaspati Mishraa on käännetty eri tavoin eri kääntäjien toimesta (R. Prasāda, P.N. Mukerji & J.H. Woods)

Maehle puolestaan argumentoi, että ensimmäisessä kommentaarissa annetaan lista asentoja, nimenomaan, koska kyseessä ei ole pelkästään selkärangan ja pään suoran linjan hakemisesta (vrt. Prabahavānanda)! Mutta nuo ko. kommentaarin asennot ovat sellaisia, että sen voi tulkita listana, jossa esitellään asentoja, joissa tuo selkärangan ja pään linjaus on suurimmalla todennäköisyydellä onnistuakseen. Mahle tuo esille myös Shankaran kommentin, että asennon, täytyy olla tuottamatta kipua. Maehle huomauttaakin, että sutran sana ”mukava” (ease) itsessään jo eliminoi kivuliaat asennot; eli toisinpäin sanoen, jos asento tuottaa kipua se ei ole āsanam. Ja miksi näin? Maehle jatkaa, että kyseessä on valmistautuminen samādhiin, joka määritelmän mukaisesti on tila, jossa ei edes tunneta omaa kehoa, ja se on tietysti helpompaa, jos kehossa ei ole kipua. Tähän liittyen, Vivekānanda väittää, että ”vakaa ja mukava āsana” on jo tila, jossa et tunne kehoasi ollenkaan. Tämä on ehdottomasti väärä tulkinta, jos lukee Patanjalia johdonmukaisesti. Samādhi on tila, jossa et tunne, etkä edes muista, enää kehoasi, mutta āsana on sitä valmisteleva, tai sen mahdollistava tekijä, eli samādhi on yleensä mahdollista ylipäätään asennossa, joka on mukava ja vakaa.

Mallinsonin ja Singletonin (2015) mukaan varhaisin tunnettu āsana-sanan käyttö tarkoittaen istuimen lisäksi myös kehollista istuma-asentoa löytyy buddhalaisesta teoksesta nimeltä Buddhacarita n. 50-luvulta jaa. (Joogan pitäminen hindu-harjoituksena on yksisilmäistä tulkintaa!) Täten, noihin aikoihin olisi tapahtunut ensimmäinen āsanan merkityksen laajennus. 900-luvulta peräisin oleva Vaishnava-tantra Vimānārcanākalpa on vanhin tunnettu teos, joka esittelee āsanan, joka ei ole istuma-asento (jos ei nyt oteta huomioon tulkintoja, joiden mukaan ainakin yksi Patanjalin ensimmäisen kommentaarin asennoista on makuuasento), ja tämä tapahtuu mayurāsanan muodossa. Tämän jälkeen alkoi putkahtelemaan enemmältikin hatha-teoksia, joissa kaikissa āsana oli taas saanut uuden ”merkityksellisen” laajennuksen eli se ei enää tarkoittanut vain istuma-asentoja. Tosin intialaisten askeettien tiedetään tehneen jo monta vuosisataa ennen ajanlaskumme alkua tapas-harjoituksia muissakin kuin istuma-asennoissa, mutta näitä ei tällöin vielä kutsuttu āsanaksi! Broo ja Ranganathan ovat molemmat sitä mieltä, että jos Patanjali astelisi nykyaikana joogasaliin, ja näkisi minkä tahansa vinyasa-harjoituksen (esim. ashtānga vinyasa-jooga), niin hän luultavasti luokittelisi sen tapas-treeniksi.

1200-luvulla kaksi hatha-teosta (Dattātreyayogashāstra ja Vivekamārtanda) julisti, että on olemassa 8,4 miljoonaa āsanaa (yhtä monta kuin on eliölajeja), joista Shiva on valinnut 84 meille ihmisille harjoiteltavaksi. Olen joskus kuullut jonkun laskeneen, että kun ottaa huomioon montako perussuuntaa kullakin nivelellä on liikkumavaraa (ekstensio, fleksio, traktio sekä sisä- ja ulkokierto), ja montako niveltä meillä on, niin kakki eri kombinaatiot kaikkien eri nivelten ja liikesuuntien suhteen on noin 8,4 miljoonaa (lähdettä en muista)! Intialainen aikalaisemme joogaopettaja M.S. Vishvanath sanoi luennollaan, että on vain yksi āsana-sarja, ja se on tuo 8,4 miljoonaa asentoa, jotka kaikki tulevat Shivalta. Ja siitä sarjasta voidaan tehdä lukematon määrä erilaisia lyhyempiä sarjoja, mutta ei mikään niistä ole Jumalalta annettu, eikä niihin kannata suhtautua, kuin ne olisi Jumalalta tulleita. Mutta edellä mainitut hatha-teokset eivät kuvaile kaikkia 84 asentoa, tyytyvätpähän vain kuvailemaan muutaman, nostaen mudran tärkeimmäksi muodolliseksi joogaharjoitukseksi. (Mallinson & Singleton 2015.)

1400-luvulta lähtöisin oleva, ja kaikista tunnetuin hatha-teos, Hathapradīpikā kuvailee jo 15 asentoa, joista kahdeksan ei ole istuma-asentoja, mutta sinäkin mudra on se korkein muodollinen harjoitus (jos ottaa sen kannan, että viimeisessä luvussa aiheena oleva samādhi on tila, johon voi päätyä; ei muodollinen harjoitus, jota voi päättää alkavansa tekemään kehollaan ja intentioillaan). Myöhemmin osa näistä mudrista otettiin myös āsanaksi, eli esimerkiksi inversiot ovat ilmeisesti päätyneet jooga-asennoiksi tätä kautta. Varhaisimmat hatha-teokset, jotka esittelivät kaikki 84 āsanaa ovat Hatharatnāvali ja Yogacintāmani 1600-luvulta ja tällöin siis jooga-asentojen määrä kasvoi ensimmäisen kerran kirjoitetun historiamme aikana monikymmenlukuiseksi. Ja sitten 1800-luvulla monet seisoma-asennot, joille ei ole Singeltonin (ks. Yoga Body) mukaan intialaista alkuperää otettiin osaksi āsanaa.

Ps. Iyengar kuvailee osuvasti kuinka, āsanan sisältä voi löytää myös muut joogan osat. Iyengar onkin tullut tunnetuksi āsanaan erittäin intohimoisesti suhtautuvana miehenä, jolle āsana oli rituaalinomainen palvontaharjoitus (vrt. puja).

Text: Marko Mikkilä, foto: Katja Metsätähti