sutra 2:47

prayatna-śaithilyānanta-samāpattibhyām 47

Hellitämällä ponnistelu ja/tai uppoutumalla äärettömään/ikuiseen (2.47).


…Sanan āsana alkuperäinen merkitys oli siis ”istuin”. Noin ajanlaskumme alussa (viimeistään) sanaa alettiin käyttämään myös kehon istuma-asentoon viitaten. Toki istuma-asennossa oli tehty meditatiivisia harjoituksia jo kauan ennen sitä, mutta ei välttämättä nimellä āsana. Sitten ensimmäisen vuosituhannen taitteessa alettiin lukemaan muitakin asentoja āsana-otsikon alle. Mutta tässä vaiheessa harjoitus oli yleensä staattista, ja usein valittiin vain yksi asento, josta tuli oman sādhanan ulkoinen muoto. Sitten taas 1900-luvun vaihteessa oli maailmanlaajuinen liikuntabuumi, ja Singletonin mukaan intialaiset joogaopettajat kehittivät liikunnallisemman āsana-harjoituksen, jossa tehtiin useita asentoja peräkkäin, ja joskus lyhyen liikunnallisen liikesarjan yhteensitomana (vinyāsa). Vinyāsa-tulee Christopher Tompkinsin mukaan Shaivatantrasta, ja tarkoitti alkujaan asioiden tekemistä aamusta alkaen rituaalinomaisesti pitkin päivää tietyssä järjestyksessä – eli elämää rituaalina. Mutta 1900-luvulla tämäkin sana otettiin uusiokäyttöön tarkoittaen asentojen tekemistä dynaamisesti hengityksen tahdissa tietyssä järjestyksessä. Täten, voi tulkita, että tämä ”modernin joogan” tapa tehdä asentoja on taas āsana –sanan merkityksen laajennos, eli sanan merkitys on muuttanut muotoaan noin tuhannen vuoden välein…

Vinyāsa-sanan nykymerkityksen sanotaan tulevan suoraan Yoga Korunta-nimisestä hatha-teoksesta, jonka kaikki kopiot ovat tuhoutuneet. Tarinan mukaan Krishnamacharya sai vinkin opettajaltaan Rāma Mohan Brahmacharilta mennä tiettyyn kirjastoon (muistaakseni Kalkutassa) etsimään tätä teosta. Ja teoksessa sen kirjoittaja Rishi Vamana kuuleman mukaan sanoi, että āsanaa ei kannata tehdä ilman vinyāsaa. Tämä tieto tulee meille Pattabhi Joisin kautta. Sitten taas Krishnamacharyan myöhäisvuosien pitkäaikainen oppilas A.G. Mohan kertoo kirjoittamassaan opettajansa elämäkerrassa hieman toisenlaista tarinaa. Hän opiskeli ko. teosta useamman kerran opettajansa johdolla, mutta ei koskaan nähnyt itse teosta, Krishnamacharya aina vain resitoi kirjaa ulkomuistista. Ja Mohanin mukaan kirjan sisältö tuntui muuttuvan vuosien varrella! Hänen arvauksensa onkin, että on kyse Krishnamacharyan omista aivoituksista, mutta hän haki niille arvovaltaa tyypilliseen intialaiseen tapaan, kertomalla sen tulevan ”ikivanhasta” teoksesta. Nykyään Bangaloressa vaikuttava Pattabhi Joisin oppilas M.S. Vishvanath puolestaan kertoi luennolla nähneensä säilyneitä osia tästä salaperäisestä teoksesta. Ja niissä osissa puhuttiin hänen mukaansa vain yamasta ja niyamasta, ei vinyāsta. (Krishnamacharyan Yoga Makarandan lähdeluettolosta Yoga Korunta puuttuu, mutta se on sisällytetty myöhempään Yogāsanagalū-teokseen.)

Olen laittanut itse sutran käännökseen ja-sanan sijasta ja/tai, koska useakin kommentaari antaa tällaiseen aihetta. Esimerkiksi ensimmäisen kommentaarin kääntänyt Bangali Baba sanoo alaviitteessään, että ”uppoutuminen äärettömään” on niitä varten, jotka ovat jo vapaita ”karkeista epäpuhtauksista” eli he voivat suoraan keskittyä pääasiassa ashtāngan kolmeen viimeiseen haaraan. ”Hellittämällä ponnistelu” on puolestaan niitä varten, jotka tekevät runsaasti myös viiden ensimmäisen haaran alaan kuuluvia toimintoja. (Kuriositeettina mainittakoon, että Ranganathan on kääntänyt tämän sanoilla ”jatkuva ponnistelu”; samoin tämä on ymmärretty Ronald Steinerin AYI-sivustolla, jolta haen sutran sanskritiksi tähän blogiin, mutta he kuuluvat vähemmistöön tässä tulkinnassaan.)

Tässä on esimerkki kuinka ensimmäisen kommentaarin alku on suoraan jatkoa itse sutralle: ”Hellittämällä ponnistelu tai meditoimalla ääretöntä… tuloksena asento. Näillä sanoilla lause täydentyy. Kun yrittäminen lakkaa asento täydellistyy, niin ettei ole enää levottomuutta kehossa. Tai mieli kiinnitettynä äärettömään tuottaa täydellisyyden.” (ks. esim. Woods; Hariharānanda.) Tuossa on lainausmerkeissä ensimmäinen kommentaari kokonaisuudessaan! Kommentaarissa käytetään sanaa siddhi, ja tästä onkin vedettävissä yhteys kolmanteen lukuun (3: 44-46). ”Karkeaan, olennaiseen, hienoon, ominaiseen ja tarkoituksenmukaiseen kiinnittymisestä; voitto elementeistä… Siitä pienenemisen ja muiden (klassisten täydellistymien) ilmaantuminen, kehon täydellisyys ja vapaus niiden ominaisuuksien häirinnästä… Kauneus, suloisuus, voima ja timantinkovuus ovat kehon täydellisyys.

Hariharānanda tarkentaa sekä hellittämällä ponnistelua että äärettömään uppoutumista. Hellittämällä ponnistelu tarkoittaa hänen mukaansa kaikessa yksinkertaisuudessaan kehon rentouttamista asennoissa. Hän esittää vielä vertauksen; sen kuin kehon tekemistä ”vaivattomaksi kuin ruumis”. Keskittämällä mielensä äärettömään tai päättymättömään; tai ympäröivään tyhjyyteen (void); tai tuntemalla oma keho tyhjiönä, kehittyy asennon täydellisyys. Tämä voi johtaa jopa kehontuntemusten väliaikaiseen katoamiseen, jolloin ollaankin lähellä syventymistä (samādhi). Maehle vertaakin näitä sutran kahta menetelmää ”joogan korkeimpiin harjoituksiin” eli täydelliseen antautumiseen ja kohteettomaan syventymiseen.

Hariharānandan mukaan asentoa ei voi täydellistää, jos ei aluksi siedä jonkin verran kipua. Mutta tässä on otettava huomioon, että hänkin ”wanhan ajan edustajana” (ks. Bryant 2009) luultavasti viittaa ensisijaisesti istuma-asentoihin, joissa istutaan päättäväisesti todella pitkään kerrallaan, ja pikkuhiljaa totutetaan keho pitempiin ja pitempiin liikkumattomuuden aikoihin. Näihin kipuihinkin hän tarjoaa lääkkeeksi rentoutumista ja loputtoman avaruuden mietiskelyä. Shaiva-teos Vijnāna-bhairava kuvailee useita saman tyylisiä meditaatioita hieman tarkemmin (em. lisäksi esim. kuvittele ääretön tyhjyys sekä ala- että yläpuolellasi). Hariharānanda vielä jatkaa, että tottumus pitää keho aina levollisessa ja vaivattomassa tilassa auttaa āsana-harjoituksessa. (Tässä puolestaan auttaa tietoinen hengitys, ks. esim. resonanssihengitys, Stern 2019.)

Prabahavānanda puolestaan puhuu kehon asennosta yleisellä tasolla. Ihmiset harvoin ylläpitävät ”hyvää luonnollista asentoa” toimiessaan maailmassa, ja tämä synnyttää jatkuvasti ylläpidettyjä jännityksiä (jotka tietysti vaikuttavat myös muodolliseen āsana-harjoitukseen). Tästä tulee hakematta mieleen Alexander-tekniikka, jossa ”opitaan pois” huonoja kehonkäyttötottumuksia, ja harjoitellaan intentiolla kehon suuntaamista ”luonnollisella” tavalla. Tällaisen kehoterapiamenetelmän kautta omasta arkipäiväisestä liikkumisestaan voi myös tehdä tietoista asentoharjoitusta, jolla on myös terveysvaikutuksia, sen lisäksi auttaen läsnäolossa.

Venkateshānanda taas tulkitsee tätä luovasti puhuen laajemmin ”asennosta nimeltä elämä”. ”Asenteessa, jonka otat elämää itseään kohtaan, mitä vähemmän yritystä, sitä enemmän puhtautta ja kauneutta.” Hän puhuu tästä jo edellisen sutran kohdalla eli ”vain pitämällä mieli, tunteet ja asenteet elämää kohtaan vakaina, hyvin juurtuneena ja miellyttävänä voi elämä olla sujuvaa”. Joskus joogan harjoitusta pidetään itsekkäänä, koska siinä käännytään sisään päin, otetaan aikaa itselle, ja ”ajatellan vain itseä”, mutta Venkateshānanda argumentoi ettei se ole itsekästä. Itsensä pitäminen terveenä on itsessään palvelus ihmiskunnalle, koska terveenä emme kuormita, vaan voimme itse auttaa!

Modernin āsana-joogan näkökulmasta Iyegarin mukaan asentoa voi pitää vakaana, kun sinnikästä ponnistelua ei enää tarvita; tällöin tässä vakaudessa ymmärretään ”jokaisen asennon fysiologia”. Maehle täydentää ajatusta, että harjoittamalla proprioseptiivista aistia kehon raajat loksahtavat kohdalleen, ja yritys lakkaa. Kassila puolestaan puhuu vastavoimien välisen tasapainon hakemisesta, joka tarkoittaa rentoutuneisuuden ja ponnistelun välistä tasapainoa. (Kassila ottaa hienosti huomioon āsanan merkityksen muutoksen, ja kirjoittaa yhden kappaleen dynaamisen asentoharjoituksen ja toisen staattisen istumisharjoituksen näkökulmasta.)

Ps. Mytologiaan päin kallellaan olevat kommentaarit antavat ohjeen meditoida nimenomaan Ananta-käärmettä, joka symboloi universumin äärettömyyttä, ja johon sattumoisin viitataan ns. ashtānga-mantrassa. Myytin mukaan myös itse Patanjali on tämän käärmejumalan reinkarnaatio.

Text: Marko Mikkilä, foto: Katja Metsätähti