sutra 3:15

Posted on

kramānyatvaṁ pariṇāmānyateve hetuḥ 15

Peräkkäisyyksien vaihtelut ovat syy muunnosten erilaisuudelle (3.15).

Sri Patanjala Sānkhya-pravacane Yoga-shāstre omaa taas sen verran pitkän kommentin, että tarjoan siitä tiivistelmän:

Koska yksi luonteenomaisuus aiheuttaa vain yhden muunnoksen (ks. 3.13), luonnossa tapahtuvien muutosten erottuvuus toisistaan täytyy aiheutua erilaisten peräkkäisten tapahtumien sarjoista. Multa, muta, savimöykky, saviastia ja savisirpaleet ovat esimerkki maan luonteenomaisuuksien muunnosten sarjasta. Katoavaisten olotilojen muunnosten sarjasta esimerkkinä voi toimia saviastia potentiaalisessa tilassaan menneisyydessä; sekä saviastia tässä ja nyt. Olosuhteiden muunnosten sarja on selitettävissä samankaltaisesti. Esimerkiksi uudesta saviastiasta tulee vanha ajan saatossa – vanhuus alkaa näkymään kulumisena. (Huom! Aika ei ole Patanjalille mikään itsenäinen tekijä – toisin kuin esim. Mādhvan dvaita vedantassa – vaan se koostuu luonnon jatkuvista muutoksista, mutta palaamme ”aikaan” tarkemmin tämän luvun sutrassa 52.)

Nämä muutokset ovat nähtävissä vain, jos objektin ja sen luonteenomaisuuksien välillä on ero. Yksi luonteenomaisuus voi olla jonkun toisen luonteenomaisuuden perusaines (esim. alkuaineet nykyaikana tai peruselementit antiikin ajattelussa ovat perusainesta monille objekteille, mutta nuo alkuaineet/elementit eivät ole ikuisia, vaan nekin ennen pitkää purkautuvat alkeishiukkasiksi nykyfysiikan mukaan ja ilmentymättömäksi prakritiksi joogafilosofian mukaan, toim. huom.). Jos luonteenomaisuudet (dharma) ja perusainekset (dharmin) nähdään keskenään identtisinä, niin silloin vain muutosten sarjat ovat olemassa (kuten buddhalaisuudessa; sānkhya-joogafilosofiassa taas objekteilla on muuttumaton perusolemus eli essenssi, vähän samaan tapaan kuin ”platoniset ideat”, toim. huom.).

Mielellä on kaksi luonteenomaisuutta eli ilmentynyt ja piilevä. Ilmentyneitä ovat ne, jotka ovat suoraan havaittavissa kuten ajattelu (kognitio) sekä toimintavireet ja -pyrkimykset (konaatio). Piilevät taas ovat alitajunnassa. Näitä piileviä on seitsemän, ja niiden olemassolo voidaan todeta päättelemällä. Ne ovat mielen pysähtynyt tila (nirodha), luonteenomaisuus (dharma), painaumat (samskāra), muunnokset (parināma), elämänvoiman toiminta (jīvana), konaatio aistien toimintaan (ceshtā); ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, voima, joka aiheuttaa ilmentyneet mielen toiminnat (shakti). (ks. esim. Hariharānanda.)

Hariharānanda selittää, että niiden voidaan siis päätellä olevan olemassa, mutta kuinka ne ovat olemassa, sitä ei voi mielellä käsittää? Niin, Broo (2019) lisää, että näiden mielen piilevien ominaisuuksien olemassaolo voidaan todeta myös arvovaltaisten lausuntojen avulla (eli ei pelkästään päättelemällä). Ja arvovaltaiset lausunnot eri koulukunnissa voivat antaa erilaisia vastauksia myös siihen, kuinka ne ovat olemassa? Itse tosin en ymmärrä, miksei ei ainakin osaa noista voisi havainnoida suoraan. Esimerkiksi jos mieli on pysähtynyt, niin tarvitaanko sen toteamiseen päättelyä? Ja toisena esimerkkinä tulee mieleeni, että Patanjali esittelee pian yhtenä siddhiniä mahdollisuuden omien painaumien suoraan havainnointiin, eli ensimmäinen kommentaari tuntuisi olevan ristiriidassa itse sutrien kanssa tässä asiassa. Klassisista kommentaattoreista monisanaisin eli Vāchaspati Mishra avaa jokaista seitsemää ominaisuutta, kertoen kuinka niiden olemassaolo voidaan päätellä; yhtenä esimerkkinä mainittakoon, että alitajuiset painaumat voidaan päätellä muistin avulla.

Bryant vakuuttaa, että nyt kaikki (sānkhya-joogafilosofian mukainen) taustatieto on annettu, jotta siddhien ymmärtäminen on mahdollista. Pähkinänkuoressaan, kaikki muutos johtuu luonteenomaisuuksien, katoavaisten olotilojen ja olosuhteiden muunnoksista, sillä kaiken luonnossa olevan perusaines eli substanssi on sama (prakriti). Bryant vielä luo yhteyden tämän luvun sutriin 9 ja 11. Sutrassa yhdeksän puhuttiin mielen käynnistävistä painaumista ja pysähtymisen painaumasta. Nyt siis pyritään jälkimmäiseen, mutta tulkintani mukaan molempiin liittyy nämä kaksi mainittua luonteenomaisuutta eli ilmentynyt ja piilevä (vrt. Bryant 2009). Sutrassa 11 taas kerrottiin, että kun tämä pysähtymisen muunnos tapahtuu eli syventymisen painauma ilmaantuu, niin mielen taipumus hajaantua hälvenee – ainakin joksikin aikaa (samādhi ei ole pysyvä tila, kuten kaivalya eli vapautuminen). Jos haluaa tutkia asiaa modernista näkökulmasta, ja ilman sitoumusta välttämättä mihinkään yhteen ideologiaan, niin Dean Radinin (2913) kirja ”Supernormal” on hyvä paikka aloittaa!

Maehle kysyy, miksi Patanjali jakaa muutoksen kolmeen luokkaan, toisin kuin monet muut opettajat, jotka puhuvat vain ”jatkuvasta muutoksesta”? Maehlen mukaan vastaus on, että syvässä meditaatiotilassa muutosten erilaiset sarjat voidaan havainnoida suoraan, ja näin on päädytty päättelemään kolme eri tyyppistä muunnosten muotoa. Meditaatiossa luonto voi paljastaa salaisuutensa, kuten Ranganathan muotoilee.

Broo ja Iyengar avaavat muutosten vastustuskyvykyyttä kaoottisuudelle eli miksi yleensä muutokset seuraavat aina samanlaisia syy-seuraussuhteita, jos ja kun kaiken perustana on sama substanssi, jolloin mikä tahansa voi periaattessa muuttua miksi tahansa muuksi minä hetkenä hyvänsä? Muutokset seuraavat tiettyjä lainalaisuuksia perustuen luonteenomaisuuksiin, katoavaisiin olotiloihin ja olosuhteiden muunnoksiin. Täten, yleensä asiat tapahtuvat ennustettavalla tavalla, ja savesta syntyy taitavissa käsissä saviastia, eikä esimerkiksi lasiastia. Tosin potentiaali muuhunkin on, jos on Patanajaliin uskomista, mutta siitä asiasta lisää tämän luvun jatkuessa. (Broo 2019.)

Iyengar taas esittää vertauksen kielen oppimiseen. Meidän on aloitettava perusteista ja mieluiten opettajan johdolla; emme voi suoraan hypätä itsenäisesti kielen opiskelussa kieliopin monimutkaisimpiin hienouksiin. Samoin evoluutiolla ja kehityksellä on aina oma sisäinen johdonmukaisuutensa. Lisäksi, Iyengar pohdiskelee, että kosmoksella saattaa olla teleologinen kallistuma kohti parempaa, jonka takia kaikki muuttuu aina kohti parempaa pitkällä tähtäimellä. (Tämä näkemys on mielenkiintoisella tavalla ristiriidassa perinteisen hindulaisen yuga-ajattelun kanssa, jonka mukaan kaikki menee koko ajan kohti huonompaa!)

ps. Kuriositeettina mainittakoon, että sutrassa oleva sana krama on modernissa joogassa otettu käyttöön osana termiä vinyasa krama. Krishnamacharya alkoi käyttää termiä mistä tahansa āsanasarjasta, joka on järkevästi koottu, ja jolla on terapeuttisia vaikutuksia. Toisin sanoen, sarjassa āsanat seuraavat toisiaan johdonmukaisessa järjestyksessä, aloittaen kehoa vahvistavista ja ei vielä ihan niin paljon notkeutta vaativista asennoista; siten edeten järkevässä järjestyksessä kohti äärimmäisempiä asentoja. Kun ei tee mitään väkisin, niin tällä on terapeuttisia vaikutuksia, eli luontokappale nimeltä keho etenee kohti parempaa kuntoa, ja vanheneminen hidastuu.

Text: Marko Mikkilä, foto: Katja Metsätähti