sutra 3:19

Posted on

pratyayasya para-citta-jñānam 19

Idean: tieto toisen mielestä (3.19).

Sutrateksti pyrkii olemaan mahdollisimman lyhyt ja ytimekäs. Tämä sutra on suoraa jatkoa edellisestä ja itsenäisenä sutrana tähän lisättäisiin edellisen sutran sanat ”suorasta havainoinnista”, jolloin sutra kuuluu vähemmän töksähtävästi: ”Idean suorasta havainnoinnista, tieto toisen mielestä.”

Sri Patanjala Sānkhya-pravacane Yoga-shāstre on myös lyhyt ja ytimekäs:

Harjoittamalla samyamaa ideoihin ja siten oivaltamalla niiden merkitys, voidaan saada tietoa toisen mielestä.” (ks. esim. Hariharānanda.)

Sanan pratyayasya voi ”idean” lisäksi kääntää myös sanoilla: aikomus, aistimus, ajatus, havainto, käsitys, mielikuva, mielle, ymmärrys, tai tämänhetkinen mielentila (englanniksi: conception, present condition of mind, notion, perception, thought). Huom! Osasta kommentaareja seuraava sutra puuttuu. Näin on asian laita myös osasta versioita ensimmäisestä kommentaarista. Puolet lukemistani ensimmäisen kommentaarin käännöksistä sisältää jo tämän sutran alla seuraavan sutran kommentaarin (koska joka tapauksessa seuraava on siinä määrin suoraa jatkoa tälle, ettei seuraavalla olisi oikein mitään merkitystä tästä sutrasta irrotettuna.) Seuraan tässä Hariharānandan ja Woodsin versioita, joiden mukaan kolmannessa luvussa on 55 sutraa (vrt. Rāma Prasāda; Bangali Baba, joiden mukaan vain 54 sutraa).

Tätä sutra on tulkittu kolmella eri tavalla (tai jopa viidellä, jos laskee mukaan kombinaatiot). Nämä eri tavat eivät ole toisiaan poissulkevia: 1) Tässä puhutaan ei-verbaalisen kommunikaation eli kehonkielen lukemisesta, ja sitä kautta saadaan tietoa toisen mielestä (esim. Vivekānanda; Desikachar). Tai 2) tässä puhutaan oman mielen introspektiivisesta tarkkailusta, ja mielen puhdistamisesta meditatiivisilla harjoituksilla, ja tämä tuo mukanaan ymmärryksen mielen mekanismeista, ja sitä kautta opitaan ymmärtämään myös muiden mieliä (esim. Vijnānabhikṣu; Iyengar). Tai 3) tässä puhutaan suoranaisesta telepatiasta eli ”ajatusten lukemisesta”, kuten asiasta arkisesti puhutaan (esim. Vāchaspati Mishra; Radin). Tosin Maehle tarkentaa ajatusten lukemisessa olevan ennemminkin kysymys toisen ajatusten ja käytöksen aavistamisesta ja ennakoinnista, kun on kehittänyt omaa intuitiotaan, jolloin siis voi ottaa eri laatuisia viestejä vastaa suoraan mielestä mieleen – suoranaista lukemista ei tapahtune. Neljänneksi vaihtoehdoksi voisi laskea Ranganathanin näkemyksen, jonka mukaan on kyse nimenomaan ensimmäisen ja toisen vaihtoehdon yhdistämisestä eli voidaksemme onnistua ylipäätään toisen mielen ymmärtämisessä ja ennakoinnissa on yhdistettävä nuo kaksi. Viidenneksi vaihtoehdoksi taas voisi laskea Hariharānandan tulkinnan, jonka mukaan on kyse sekä omista että toisen mielen ideoista, ja nämä kaksi metodia yhdistyvät varsinaisessa samyamassa (vrt. Bryant, jonka mukaan Hariharānanda puhuu vain oma mielen tarkkailusta, mutta tämä on mielestäni virheellinen tulkinta).

Tuo ensimmäinen vaihtoehto on tietysti jopa täysin tavallinen kyky, joka meillä kaikilla on jossain määrin. Mutta toki siinäkin toiset ovat tarkkasilmäisempiä kuin toiset, ja taitoa voi opiskella ja siinä voi kehittyä, jopa ilman tekemättä mitään muodollisia joogaharjoituksia. Toinen vaihtoehto taas viittaa siihen tosiasiaan, että kaikki mielet ovat samaa matskua, ja pohjimmiltaan toimivat samojen lainalaisuuksien puitteissa. Näin ollen, kun oppii ymmärtämään omaa mieltään, oppii ymmärtämään kaikkia mieliä! Ranganathan vielä avaa asiaa toteamalla, että mielet ovat luonnollisia entiteettejä, ja mikään luonnon tapahtuma ei ole kausaalisesti eristetty. Toisin sanoen, kaikki mielen tapahtumat myös ovat aina jossakin syy-seurausuhteessa muuhun luontoon. Täten, oppimalla seuraamaan mielessä syntyviä kausaalisia ketjuja, oppi ymmärtämään mielen juoksua yleensäkin.

Hariharānanda taas avaa tuota kolmatta vaihtoehtoa tarkemmin kuin kukaan muu. Hän tosiaankin yhdistää em. vaihtoehdot 2) ja 3) eli on kyse sekä omasta että toisen mielestä. Ensin oma mieli on tehtävä tyhjäksi tai avoimeksi eli vastaanottavaiseksi viesteille toisesta mielestä. Ensin tyhjennetään mieli, sitten asetetaan tietoine intentio saada viesti valitusta toisesta mielestä. Hän vielä painottaa, että toki tällöinkin ne ajatukset tulevat oman mielen kautta, eli teknisesti ottaen ne ovat silloin osa ”telepaatikon” mieltä. W. Braud (2009) tarkentaa Patanjalia ja parapsykologiaa käsittelevässä artikkelissaan asiaa: on kyse sen tietämisestä, että omassa mielessä olevat ajatukset tulevat joltakin toiselta. Tällöin voisi puhua erottelukyvyn lisääntymisestä, ja tästä voi olla hyötyä itsetuntemuksen kasvattamisessa ja ”henkisellä tiellä” ylipäätään. Nimittäin, tämä kyky voi auttaa myös tunnistamaan itsessä ajatukset, jotka ehkä ovat liian vahvan ja/tai epäeterveen sosiaalistamisen tai jopa ”aivopesun” tuotoksia. Tähän liittyen Venkateshānanda muistuttaa, että ajatukset ovat tarttuvaa tavaraa, jonka takia kannattaa valita seuransa huolella! Toinen tapa ilmaista asia on puhua toisen mielen kanavoimisesta – ja tässä saattaa aina tapahtua värittymistä ja vääristymistä. Mutta oletettavasti mitä sattvisempi mieli, sitä pienempi vaara vääristymille.

Ja ”ajatusten lukija” voi näin saada viestejä myös menneisyydestä ja takautuvasti. Ajatuksia, jotka kyseinen henkilö, jonka ajatuksia ne alkujaan ovat on jo itse ne unohtanut. Tässä tulee mieleeni, jotkin skitsofreeniset ongelmat, jolloin ihminen saattaa kokea jopa, että hänen ajatukset eivät ole ”hänen omiaan”. Psykiatriassa tällaista pidetään siis yksioikoisesti harhana, mutta saattaa olla myös kyse luontaisesta kyvystä, jota henkilö ei kuitenkaan itsekään välttämättä ymmärrä, vaan kokee sen ongelmalliseksi. Mitä se tietysti voi ollakin, vaikka olisi opettelemalla joogisesti opetellut tämän kyvyn! Olen kuullut buddhalaisen tantrikon Kulavadhuta Satpurānandan Intiassa puhuvan aiheesta; ja hänen oma kokemuksensa oli, että toisen ihmisen ajatusten saaminen omaan mielensä jatkuvalla syötöllä on vain ja ainoastaan rasittavaa. Mikä on helppo ymmärtää, kun ajattelemme syitä miksi usein meditoimme? Emme halua kuunnella edes omaa mieltämme jatkuvalla syötöllä, vaan haluamme hiljentää sitä.

Hariharānanda nostaa tässä esille, että joillakin yksilöillä on luontainen kyky ottaa vastaa viestejä toisista mielistä, mutta he eivät ole hänen mukaansa saaneet kykyä joogan avulla. Tässä hän mielestäni unohtaa ottaa huomioon edelliset elämät, vaikka niistä on juuri puhuttu Yoga-sutrassa. On tietysti mahdollista, että ihminen jolla on synnynnäinen kyky ”lukea toisten mieliä” on edellisissä elämissä harjoittanut joogaa muodossa tahi toisessa, tai vastaavanlaisia harjoituksia, joita ei välttämättä kutsuta joogaksi kaikissa kulttuureissa. Voisi jopa sanoa, että näin täytyy olla, jos ottaa huomioon karmateorian.

Maehle muistuttaa, että toisen mielen lukeminen oma edun tavoittelun nimissä on ahneutta, eikä ole hyödyksi joogan polulla. Venkateshānandan mukaan tästä kyvystä voi olla apua, kun joutuu konfliktiin toisen kanssa, tai jopa suoranaisesti toisen ihmisen verbaalisen väkivallan kohteeksi. Tällöin voi ymmärtää mitä toisen tunteet, ja sen pohjalta olla antamatta asialle liikaa painoarvoa, tai voi jopa tuntea myötätuntoa toista kohtaan, vaikka toinen olisi kuinka aggressiivisessa tilassa.

Joka tapauksessa, tärkeää tämän kyvyn kohdalla on intentio; kuten myös sutran 17 kohdalla idean, sanan ja kohteen tai merkityksen erottelemisesta toisistaan voidaan saada kyky ymmärtää toisten puhetta. Tässä voi auttaa tuon sutran sphota-opin mieleen palauttaminen. Kyseisen opin mukaan sanan (ajateltu tai puhuttu) merkitys välähtää mieleen yhdellä iskulla. Kontala (2020) antoi em. sutrassa seuraavan esimerkin:

”Valmiki-niminen rikollinen teki parannuksen ja alkoi harjoittaa meditaatiota toistamalla sanaa ‘Mara’. ‘Mara’ merkitsee kuolemaa, mikä oli Valmikille läheinen merkitys. Valmiki oli päättäväinen, ja jatkuvasti toistaessaan ‘Mara’, ‘Mara’, ‘Mara’, tavuista muodostui Jumalan nimi: Rama, Rama, Rama. Lopulta Valmiki saavutti suoran oivalluksen Rama-avatarasta, ja kirjoitti Ramayana-nimisen eepoksen, josta joogit edelleen ammentavat innoitusta.”

Tämä esimerkki ei mielestäni ole hyvä tuomaan esiin välähdysopin ydintä. Intentio on tärkeä. Jos intentio on Mara, se ei muutu Ramaksi, vain sen takia, että peräkkäin lausuttuna joku saattaa kuulla sanan niin. Samasta syystä, tämän sutran kyky tukee sphota-oppia. Toisen mielestä voi saada tiedon intention kautta joko kuvina tai sanoina, jotka välähtävät mieleen.

Pps. YouTubesta löytyy Real Wild-dokumentti etelä-afrikkalaisesta naisesta, joka kykenee ajatuksin ja mielikuvin kommunikoimaan kaikenlaisten eläinten kanssa (ks. Animal Communicator and her incredible ability).

Text: Marko Mikkilä, foto: Katja Metsätähti.