sutra 3:20

Posted on

na ca tat sālambanaṁ tasya-aviṣayī bhūtatvāt 20

Mutta ei sen perustasta, koska se ei ole sen kohde (3:20).

Tämä sutra puuttuu monista kommentaareista, jonka takia numerointi on kyseisissä teoksissa erilainen sutrasta numero 20 lähtien (eli -1). Iyengarin mukaan tämä poisjättäminen johtuu siitä, että toiset pitävät tätä sutraa myöhempänä lisäyksenä.

Sri Patanjala Sānkhya-pravacane Yoga-shāstre:

Samyama-prosessissa, johon on viitattu edellisessä sutrassa, joogi ymmärtää mielessä olevan käsityksen luonteen, eli esimerkiksi johtuuko se kiintymyksestä tai himosta, mutta se mihin käsitys perustuu jää pimentoon. Näin on koska, vain toisen mielessä olevan mielen liikkeen luonne on joogin tarkastelun kohteena, ei se objekti, joka aiheutti tuon mielen liikkeen.” (ks. esim. Hariharānanda.)

Tämän sutran tulkinta on täysin riippuvainen siitä, kuinka on tulkinnut edellisen sutran, jossa oli siis kolme tulkintalinjaa (tai viisi, jos laskee kombinaatiot mukaan). Tiivistetysti tätä tulkitaan tarkoittamaan, että (1) emme voi tietää mielestä, koska näemme vain kehonkielen; (2) toisen tulkinnan mukaan voimme havainnoida intuitiivisesti toisen tuntemuksen, mutta emme voi saada tietoa kohteesta, joka sai tuntemuksen aikaan; ja (3) kolmannen tulkinnan mukaan voimme saada tietoa jopa tuntemukseen johtaneesta syystä, mutta tästä syystä itsestään voimme saada suoraa tietoa, vain ja ainoastaan kiinnittymällä (samyama) siihen itse objektiin tai prosessiin. Tässä lienee taas kyse aste-eroista samassa kyvyssä eli kaikki ovat mahdollisia tulkintoja, mutta ensimmäinen on ehdottomasti liian lievä viitatakseen varsinaisesti mihinkään parapsyykkiseen.

Esimerkiksi Vivekānanda – joka tulkitsi edellisen tarkoittavan kehon kielen lukemista – selittää, että kehon kielen lukeminen ei kuitenkaan tuo tietoa mielestä, koska se vaatii toisen erillisen samyaman, jotta voi saada tietoa toisen mielestä. Tämä ei kuitenkaan ole kokonaisuutena kovin vakuuttavan tuntuinen selitys sille, mistä Patanjali puhuu. Mutta antaapahan kuitenkin vihjeen siitä, että Vivekānandan mukaan keho ja mieli eivät ole identtisiä, vaikka niillä on toki joogan mukaan vahva yhteys (eli ovat pohjimmiltaan samaa ”materiaalia”). Prabahavānanda – joka tapansa mukaan seuraa Vivekānandaa tulkinnassaan – tarkentaa, että jotta mielestä voi saada tietoa täytyy tehdä erillinen samyama nimenomaan sydämeen. Tällainen samyama esitelläänkin tämän luvun sutrassa 34. Tämä taas viittaa siihen, että intialaisessa ajattelussa sydän ja mieli ovat monasti yksi ja sama asia, tai ainakin niihin viitataan usein samalla sanalla.

Hariharānanda selittää tätä sutraa näin: toisessa henkilössä olevan tuntemuksen näkeminen ei tuo mukanaan tietoa asiasta, joka on aiheuttanut tuon tuntemuksen. Tämä tuntemus nimittäin on vain mentaalinen tila, joka on enimmäkseen irrallinen tuosta ulkoisesta objektista. Tiikeri ei ole läsnä pelossa, joka havaitaan toisessa, sen pelon on voinut aiheuttaa myös esimerkiksi joku muu peto. Bryant avaa tätä käännöksessään näin: Tietoon toisen mielestä ei sisälly tietoa objektista, joka on toisen mielen kohteena, koska tuo objekti ei ole joogin huomion kohteena, vaan siis tämä toinen mieli.

Bryant toteaa monien kommentaarien huomioineen, että tämä tulkinta näyttää olevan ristiriidassa painaumiin kohdistuvan samyaman selityksen kanssa, joka siis tuo tiedon aiemmista syntymistä (sutra 3:18). Toisin sanoen, painaumien suora havainnointi tuo aina mukanaan myös tietoa siitä kontekstista, jossa tuo painauma syntyi. Tässä on kuitenkin Vāchaspati Mishran mukaan kyse kahdesta eri samyamasta. Kun tehdään samyamaa painaumiin, tuo se toisenlaista tietoa, kuin jos tehdään samyamaa tämän hetkiseen aktiivisena olevaan tietoiseen mielentilaan.

Toki kehonkielen ja/tai toisen mielen lukeminen tässä ja nyt voi tuoda myös sen tiedon minkälainen kohde on synnyttänyt tuon tunteen (toisin kuin moni väittää tämän sutran kohdalla). Jos ihminen esimerkiksi pelästyy voimakkaasti, ei tarvitse omata mitään siddhinä, huomatakseen pelästyksen. Väittäisin, että voidaksemme puhua siddhistä, täytyy olla kykeneväinen vastaanottamaan muunlaistakin tietoa tilanteesta. Joka tapauksessa, olennaista on Patanjalin sutrien johdonmukaisuuden säilymisen kannalta, että emme kuitenkaan saa suoraa värittymätöntä tietoa siitä kohteesta. Jos tiikeri synnyttää minussa pelon, voit saada kehonkieltäni tai mieltäni ”lukemalla”, että tiikeri on synnyttänyt pelkoni. Mutta et voi saada suora tietoa itse tiikeristä-sellaisenaan, muuta kuin ottamalla itsensä tiikerin huomiosi kohteeksi.

Tämän ja edellisen sutran samyamassa voi siis nähdä variaatioita, eri syvyysasteita, kuinka paljon tietoa toisesta ihmisestä voi saada ylipäätään? Voimme saada paljon tietoa toisen kehon kielestä. Vielä enemmän tietoa toisesta ihmisestä voimme saada suoraan mielestä. Voimme mahdollisesti aistia toisen tuntemuksia, vaikka ne eivät näkyisi kehon kielestä. Ja vielä syvempi, ja se varsinainen telepatian muoto olisi nähdä intuitiivisesti myös mikä on kunkin tuntemuksen takana. Tämä intuitiivinen näkeminen itse asiassa tapahtuu tuntemalla toisen tuntemukset omassa mielikehossaan (tällainen tekniikka tunnetaan myös perinteisessä suomalaisessa kansanparannusperinteessä). Mutta koskaan emme tämän samyaman avulla voi saada suoraa vääristelemätöntä tietoa niistä muista objekteista tai olioista, jotka ovat tuon toisen (jonka mieltä olemme tulkitsemassa) mielessä. Ranganathan huomauttaa, että emme koskaan voi saada toisen ihmisen mielestä kaikkea tietoa, koska aina jotain säilyy jokaiselle henkilökohtaisena – silloinkin kun näemme toisen mieleen se tapahtuu oman subjektiviteetin kautta. Länsimaisessa mielen filosofiassa puhutaan oman perspektiivin eli näkökulma omistamisesta, eli jos jotain omistamme tässä maailmassa niin oman näkökulmamme elämään hetkestä hetkeen. Vain minä voi nähdä mitä minä voin nähdä juuri nyt täsmälleen sellaisenaan. (ks. esim. Albahari 2006; Zahavi 2014.)

Maehle antaa arkipäiväisiä ja joogan perimmäiseen tähtäimeen viittaavia esimerkkejä soveltavasti tästä samyamasta. Emme voi tuntea toista henkilöä hänestä kerrottujen tarinoiden perusteella. Samoin emme voi kokea mystistä kokemusta lukemalla suurten mestarien ja mystikoiden kuvauksia asioista. Mystisiä kokemuksia ja valaistumisen voi kokea vain harjoittelemalla, ja sitä kautta kokemalla itse. Iyengar puolestaan esittää esimerkin, että yleensä katsoessamme taideteosta, tai kuunnellessamme musiikkia, tulkitsemme teokset omien tunteidemme ja kokemustemme kautta. Ja siinä piilee myös paljolti taiteen koskettamiskyvyn taika. Mutta täydellisessä samyamassa voimme mahdollisesti tuntea mitä taiteilija itse tunsi teosta tehdessään!

Iyengar kuitenkin painottaa, että ”tosijoogi” ei hukkaa aikaa pyrkimällä tirkistelemään toisten mieliin, paitsi silloin, kun on tiukassa sosiaalisessa tilanteessa pakko saada tietoa toisen ihmisen mentaalisesta tilasta, joka auttaa selviytymään käsillä olevasta tilanteesta.

Summa summarum: Samyaman tarkoitus on tuoda mahdollisimman suoraa ja objektiivista tietoa kohteesta. Mieli aina normaalioloissa vääristää ja värittää kohteitaan. Mutta entä jos kohdistamme mielemme toiseen henkilöön, joka samalla itse tekee täydellistä samyamaa johonkin kohteeseen?

Text: Marko Mikkilä, foto: Katja Metsätähti.