sutra 3:27

candre tārā-vyūha-jñānam 27

Kuuhun: tieto tähtijärjestelmistä (3.27).

Sri Patanjala Sānkhya-pravacane Yoga-shāstre:

”Kiinnittymällä kuuhun, hän saa tietoa tähtijärjestelmistä”; tai ”… tietoa tähtien asemista”.

(ks. Hariharānanda; Bangali Baba; Bryant; Woods.)

Kun ensimmäinen kommentaari on näin lyhyt, viittaa se siihen, että se on ymmärrettävä ainakin osittain edellisen sutran valossa (varsinkin kun samalla aihealueella liikutaan). Tämän takia ensimmäisen kommentaarin tunnetuimman alakommentaarin tehnyt Vāchaspati Mishra ei kommentoi tätä, eikä muutamaa seuraavaa, sutraa ollenkaan. Yleensäkin moni myöhempi moderni kommentaattori jättää kommentoimatta lukuisia sutria tässä kolmannessa luvussa, mikä heijastelee ehkä nykyjoogien suhdetta ”mahteihin”.

Edellisessä sutrassa luvattiin siis tietoa maailmankaikkeudesta kiinnittymällä aurinkoon; tässä luvataan tietoa tähdistä kiinnittymällä kuuhun. Jos kommenaattori tulkitsi edellisessä auringon viittaavan johonkin hienovaraisessa kehossamme, hän tekee niin nyt myös kuun kohdalla. (Hieman yllättävää, että kukaan lukemani modernikaan kommentaattori ei ole liittänyt näitä sushumnan eli keskuskanavan molemmin puolin kulkevaan aurinko- ja kuukanavaan.) Jos taas edellisen tulkittiin viittaavan konkreettiseen taivaankappaleeseen, niin on myös asian laita nyt.

Sekä intialaisessa että länsimaisessa astrologiassa auringon matka taivaan kannen halki läpi vuoden jaetaan kahteentoista huoneeseen. Tähän liittyen intialaisissa perinteissä on 12 nimeä aurinkojumalalle; 12 nimeä ja 12 kuuta (intialaisessa astrologiassa vuosi alkaa maaliskuussa). Eri perinteet antavat eri nimiä; mutta yksi tapa käyttää näitä nimiä on lausua yksi mantra per hengitys tehtäessä aurinkotervehdystä – jonka vanhimmassa tunnetussa versiossa on 12 liikettä. Tässä yksi esimerkki Shaiva-tantra-perinteestä:

  1. Om HRĀṀ Mitrāya Namaha (exhale)
  2. Om HRĪṀ Ravaye Namaha (inhale)
  3. Om HRŪṀ Suryāya Namaha (exhale)
  4. Om HRAIṀ Bhanave Namaha (inhale)
  5. Om HRAUṀ Khagāya Namaha (exhale)
  6. Om HRAḤ Pushne Namaha (inhale AND exhale)
  7. Om HRĀṀ Hiranyagarbhāya Namaha (inhale)
  8. Om HRĪṀ Maricaye Namaha (exhale)
  9. Om HRŪṀ Adityāya Namaha (inhale)
  10. Om HRAIṀ Savitre Namaha (exhale)
  11. Om HRAUṀ Arkāya Namaha (inhale)
  12. Om HRAḤ Bhāskarāya Namaha (exhale AND inhale)

(Vaihtoehtoisesti voi lausua myös vain nuo H-alkuiset siemenmantrat.)

Kuun vastaava matka tähtitaivaan halki kestää 27,3 päivää. Näin tähtitaivaan tähdet jaetaan 27:än huoneeseen (nakṣatra), ja näilläkin on jokaisella ”jumalallinen nimensä”. Intialaisessa mytologiassa kuuhuoneet ovat kuun vaimoja. Kuuhuoneet saavat nimensä tärkeimmästä tähdestään, kun jokaisessa ”huoneessa” näkyy tietyt tähdet. Nämä ovat olennaisessa osassa astrologiassa, eritoten hyvä- ja huonoenteisten hetkien määrittelyssä. Myös esimerkiksi lapsen nimi määritellään monasti sen mukaan missä kuuhuoneessa kuu on syntymäpäivänä. Näin ollen, keskittymällä fyysiseen kuuhun saada astrologista ja/tai astronomista tietoa. Ja kuningas Bhoja huomauttaa, että siihen kiinnityttävä nimenomaan yöllä, jotta voi nähdä tähdet. (ks. Broo 2019; Bryant 2009.)

Hariharānanda tulkitsee tämän edellisen sutran tavoin tantrisen fysiologian suuntaisesti. Hän tarkoitti auringon portilla siis keskuskanavaan ja sen kruunua eli yläpäätä. Tätä kautta voi hänen mukaansa vapautua pysyvästi. Tässä hän puolestan puhuu kuun portista, jolla viittaa tavallisiin aistikanaviin, kuten esimerkiksi silmiin. Se, joka poistuu kehosta aistien kautta, palaa aina takaisin ennen pitkää. Hän esittää vertauksen, että samalla tavalla kuin kuunvalo on lainaa auringolta, niin aistien tajunta on lainaa itse puhtaalta tietoisuudelta, joka on se valo, joka ”animoi” kaiken. Hän myös esittää, että tässä on kyse karkeamman tason tiedosta kuin edellisessä sutrassa. Aisteilla voi saada tietoa vain karkeasta aineellisesta maailmasta, kun taas ”sielunsa silmällä” voi nähdä hienovaraisempia asioita, kuten esimerkiksi jumalallisia taivaita, ei pelkästään tähtitaivasta.

Maehle tekee Hariharānandaan nojaten aika paljon luovaa tulkintaa sisältävän päätelmän, että tämä samyama voi tuoda mukanaan kaiken mikä on mahdollista tietää ”tavallisten aistien” kautta, jopa kaikista kaukaisimmista paljain silmin nähtävissä olevista objekteista eli tähdistä. Iyengar puolestaan tulkitsee auringon portin viittaavan keskustaamme (solar plexus), ja kuun portin taas mieleemme, jonka vastine kehossa olisi aivokuori (lunar plexus). Tämä sopii toki siten Hariharānandan kanssa yhteen, että solar plexus on keskuskanavan varrella, ja mieli on intialaisessa ajattelussa yksi aisteistamme.

Kontala tuo esiin hieman toisenlaisen, mutta osin päällekkäisen, jaon aurinkoon ja kuuhun liittyvän tiedon välille. Hän kertoo tarinan Mahābhāratasta: ”Tiettyinä ajankohtina avautuu kosmisia reittejä, joita pitkin mestarillinen joogi siirtyy olemisen tasolta toiselle. Kaksi pääasiallista reittiä liittyvät aurinkoon ja kuuhun. Kuuhun liittyvä reitti johtaa taivaallisiin nautintoihin, joiden jälkeen on palattava ihmisten maailmaan. Vain auringon reitti johtaa vapautukseen. Mahābhāratassa kerrotaan Bhismasta, joka haavoittui taistelussa, mutta jäi joogan voimalla odottamaan oikeaa, auringon reittiin liittyvää hetkeä maailman jättämiseen.” Lopuksi, hän muistuttaa, että auringon reitti ei ole tietenkää ainoa tapa vapautua, vaan sekä Bhagavad Gītā että Patanjali suosittelevat antautumista korkeimmalle. (Kassila taas esittää neo-tantralta kalskahtavan väitteen, että aurinko edustaa maskuliinista voimaa ja kuu feminiinista voimaa, ja täten hänen mukaansa kuu viittaa kundalinīin, ja aurinko taas puhtaaseen tietoisuuteen.)

Ps. Edellisen sutran kohdalla Bryant kertoo anekdootin Swami Muktānandasta, joka popularisoi Kashmirin Shaivismia länteen. (Hän ei tosin kuulunut varsinaisesti perinteeseen, vaan oli lukenut perinteestä vain kirjoista.) Hän kertoo elämäkerrassaan kokeneensa koko Universumin kehonsa sisällä omissa meditaatioissaan. Tuo auringon portista luvattu tieto koko maailmankaikkeudesta voi siis viitata mystisiin ykseyden kokemuksin, joissa voi jopa kokea koko maailmankaikkeuden olevan sisällään. Tällöin myös se kuva, joka saadaan, saattaa olla kulttuurisidonnainen, eli joku nykyfyysikko mahdollisesti kokisi sen eri tavalla, mutta tämä on nyt tietysti spekulaatiota.

Mutta mistäpä sitä tietää? Kun tietää, että noin 85% Universumimme materiasta on niin sanottua ”pimeää materiaa”, jonka sisällöstä emme kirjaimellisesti vielä tiedä yhtään mitään nykytieteen avulla; niin minä voin vaikka esittää väitteen, että ”uskonnolliset taivaat ovat pimeässä materiassa”, eikä kukaan voi väitettäni kumota. Se on periaatteessa ihan yhtä mahdollinen väite, kuin mikä tahansa muu väite. On todellakin paljon asioita mitä emme tiedä…

Pps. No, tässäkin tuli enemmän asiaa auringosta kuin kuusta; se varmaan heijastelee sitä, että kuun valo on vain lainaa auringolta…

Text: Marko Mikkilä, foto: Katja Metsätähti.