sutra 3:28

dhruve tad-gati-jñānam 28

Pohjantähteen: tieto niiden liikkeistä (3:28).

Sri Patanjala Sānkhya-pravacane Yoga-shāstre:
”Kiinnittymällä liikkumattomaan pohjantähteen saa tiedon tähtien liikkeistä. Kiinnittymällä taivaallisiin liikennevälineisiin (tai astraalivaunuihin) oppii erottelemaan ne.”

(ks. Hariharānanda; Woods.)

Tässä kaikki klassiset kommentaattorit ovat sitä mieltä, että nyt puhutaan nimenomaan todellisesta taivaankappaleesta, eikä mistään sisäisestä kokemuksesta. Ja taivaankappale on siis Pohjantähti, joka on tunnettu monissa, monissa kulttuureissa esihistoriallisista ajoista saakka, mutta eri nimillä totta kai, esimerkiksi latinaksi Polaris. Sen sanskritinkielinen nimin on Dhruva, joka tarkoittaa liikkumatonta (Broo 2019).

Polaris on maapalloltamme katsottuna hyvin lähellä ”taivaan napaa”, eli se on suorassa linjassa maapallon napojen kanssa. Se ei ole täysin liikkumaton suhteessa maapalloon, vaan on liikkuu hiukan ns. prekession takia; mutta se on riittävän liikkumaton, että kaikki muu sen ympärillä näyttää liikkuvan sen ympärillä, ja näin ollen sitä on aina voitu käyttää suunnistamiseen. Ja todellisuudessa Polaris ei ole yksi tähti, vaan se on kolmen tähden järjestelmä, ja nämä tähdet vuorottelevat siinä mikä on linjassa maapallomme napojen kanssa – eli ”Pohjantähti” itsessään vaihtuu. Tähdistä suurin omaa noin 4,5 meidän aurinkomme massan, ja sen kirkkaus vaihtelee hiukan, koska se on ns. sykkivä tähti. Nykyajan astronomiassa näitä sykkiviä tähtiä voidaan käyttää galaksien ja pallomaisten tähtijärjestelmien (kuten itse Polaris) etäisyyksien arvioimiseen.

Näin ollen, ihan niin kuin ennen tavallisen matkaajien toimesta, nykyään astronomien toimesta ja mahdollisesti kaikkina aikoina edistyneiden joogien toimesta, Polariksesta ollaan kiinnostuneita astronomisen ja/tai astrologisen tiedon toivossa. Shankaran mukaan tässä puhutaan nimenomaan astrologisesta tiedosta; kun taas Hariharānanda puhuu enemmän astronomisesta tiedosta. Ensimmäisen kommentaarin voi tulkita viittaavan kahdella toistoa sisältävällä, mutta hieman eri henkisellä, lauseellaan molempiin – näin tulkitsee myös Maehle. Intialaisessa astrologiassa ”taivaankappaleiden sijainnit muodostavat kosmisen kartan, joka auttaa ymmärtämään ihmiselle lankeavaa karmallista pakettia”, kuten Kontala asian ilmaisee. Myös Iyengar antaa viitteitä astrolgisesta tulkinnasta antamalla sanalle ”gati” käännökset: liike, tapahtumien kulku, onni (engl. fortune; tosin en itse löydä tätä merkitystä sanakirjastani). Astronomia taas viittaa fyysisten taivaankappaleiden tutkimiseen.

Niin, siis, klassiset kommentaarit puhuvat poikkeuksetta tässä kohtaa makrokosmoksesta, mutta ainakin pari modernia kommentaattoria kommentoi myös mikrokosmosta. Nimittäin, Kassila ja Iyengar sanovat dhruvan voivan viitata myös ”kolmanteen silmään” eli ajna chakraan. Kolmas silmä sinänsä usein yhdistetään selvänäköisyyteen. (Sana ”moderni” voi joogatutkimuksessa olla joskus harhaanjohtava; koska yleensä länsimaisessa historian tutkimuksessa ”modernilla” viitataan 1500-luvulla alkaneeseen filosofis-tieteelliseen vallankumoukseen. Joogatutkimuksessa taas modernin joogan ajan katsotaan alkaneen vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla – kun taas muissa yhteyksissä tästä ajasta puhutaan usein jo post- eli jälkimodernina. toim. huom.)

Kontala (2020) kertoo, että Pohjantähteen sidottu järjestelmä kuvataan Bhagavata Purānassa Vasudevan universaalina muotona, joka muistuttaa delfiiniä. Vasudeva on Ishvaran erityinen ilmentymä, joten tämä voi olla vaishnavismissa eräs tapa harjoittaa Ishvara pranidhanaa (ks. I:23-29); eli keskittymällä taivaalliseen delfiiniin, jonka kiertymisen keskus on Pohjantähti. Näin sovellettuna harjoitus auttaa joogia ylittämään kaikki karmalliset vaikutukset; kun taas samyama jonka tavoitteena on saada tietoa karmasta, ei vapauta tulevista seurauksista.

Prabahavānanda nostaa esille, että Vedalaisesta perinteestä (esim. Shatapatha Brahmana) löytyy paljon tietoa, joka sopii yhteen nyky-astrofysiikan ja kosmologian kanssa. Koska yli 1000-3000 vuotta sitten ei ollut nykyisen kaltaisia aparaatteja maailmankaikkeuden tutkimiseen, niin siihen yksi selitys voisi olla jooginen samayama. Tästä vanhimmat viitteet löytyvät vanhimmista Vedoista, joissa kerrotaan ns. risheista (Bryant 2009, 3:16). Toki maailmasta löytyy tänäkin päivänä älyllisten olentojen rakentamia artefakteja, joilla on spekuloitu olevan yhteys tähtitieteellisen tiedon hankintaan, lähtien ihan vanhimmista Egyptin pyramideista (Selbie & Steinmetz 2010).

Text: Marko Mikkilä, foto: Katja Metsätähti.