sutra 3:30

kanṭha-kūpe kṣut-pipāsā-nivr̥ttiḥ 30

Kaulan kuoppaan: nälän ja janon ehkäiseminen (3:30).

Sri Patanjala Sānkhya-pravacane Yoga-shāstre; tässä on neljä eri käännöstä tästä lyhyestä kommentaarista, koska kaikki ovat hieman erilaisia:

”Kielen alapuolella on kurkunpää, ja sen alapuolella on äänihuulet ja henkitorvi. Harjoittamalla samyamaa henkitorveen nälkä ja jano lakkaavat vaivaamasta.” (Hariharānanda.)

”Kielen alapuolella on jänne, sen alapuolella kurkku, ja sen alapuolella kuoppa. Harjoittamalla samaymaa tähän (kuoppaan) nälkä ja jano eivät piinaa.” (Woods.)

”Kielen alapuolella on kurkku, sen alapuolella ruokatorvi, ja sen alapuolella vatsalaukku. Harjoittamalla samyamaa sinne, nälkä ja jano eivät kiusaa.” (Rāma Prasāda.)

”Kielen alapuolella on nielurisat, sen alapuolella on kurkku, ja sen alapuolella on onkalo. Harjoittamalla samyamaa tuolle seudulle, nälkä ja jano eivät koettele.” (Bangali Baba.)

Kiinnittymällä johonkin nälän ja janon tunteen säätelyyn ja/tai syntymiseen liittyvään alueeseen pystyy ilmeisesti poistamaan nälän ja janon tunteen; tai ainakaan tunne ei vaivaa, piinaa, kiusaa tahi koettele enää. Osa antaa siis tarkan sijainnin, osa taas ajattelee tämän viittaavan koko alueeseen kielenpohjasta aina vatsalaukkuun asti (ks. myös Bryant 2009). Hariharānanda toteaa, että epäilemättä nälän tunne syntyy ruoansulatuskanavassa, mutta usein hermotoimintaa voi säädellä jostain toisesta sijainnista kehon sisällä…

Kurkunpään ja kaulan kuopan aluehan liittyy myös ujjayi-hengityksen suorittamiseen, ja itse olen huomannut, että ujjayi-hengitys itsessään poistaa nälän ja janon tunteen – ainakin āsana- ja/tai prānāyāmaharjoituksen ajaksi. Hathapradīpikāssa (2:55) sanotaan viilentävän shītkari-prānāyāman vievän mennessään nälän ja janon – kuin myös unentarpeen ja laiskuuden…

Desikachar pyörittelee tässä taas sanoja hyvin ympäripyöreästi, eli tämä samyama auttaa ymmärtämään janoa ja nälkää, ja auttaa kontrolloimaan äärimmäisiä oireita. Bryant tuo esiin kuningas Bhojan kommentin, että näläntunteen aiheuttaa prāna – johon voisi todeta, että mitäpä ilmiötä se ei olisi aiheuttamassa?! Joka tapauksessa, Bryant hakee syvällisempää selitystä tähän taas Sānkhya-metafysiikasta. Koska kosketus eli tuntoaisti on yhteydessä ilma-elementtiin, manipuoloimalla prānan ilma-aspektia tahdonvoimalla, joogi voi kontrolloida sen vaikutuksia…

Maehle puolestaan selittää tätä vaikutusta länsimaisen lääketieteen keinoin. Kurkunpään alapuolella, henkitorven etupuolella, sijaitsee kilpirauhanen, joka tuottaa kilpirauhashormoneja. Kilpirauhashormonit vaikuttavat aineenvaihduntaan, kasvuun, energian käyttöön, lämmöntuottoon ja lisääntymiseen sekä säätelevät suoliston immuunivasteita. Kun sen aktiviteetti on korkealla aineenvaihdunta on nopeaa, ja vajaatoiminnan kohdalla päinvastoin. Kun aineenvaihdunta on nopeaa voi syödä paljon ilman lisäkiloja, ja hitaalla aineenvaihdunnalla varustetulle henkilölle tuppaa käydä helposti päinvastoin…

Tämän pohjalta Maehle leikkii ajatuksella, että tällä samyamalla, voisi olla nykyisessä dieettien luvatussa maailmassa paljon kaupallista arvoa. Tämähän ”on ultimaattinen hoikkuuspilleri”, hän sanoo. Tosin, tämähän nimenomaan ei ole pilleri missään sanan merkityksessä. Useinhan ongelma onkin, että monet ihmiset hakevat erilaisiin – ei pelkästään painonhallintaan liittyviin – ongelmiin apua ensisijaisesti pillereistä, haluamatta itse tehdä työtä. Mutta tässä tapauksessa pitäisi nimenomaan itse tehdä se työ! Ja mitä tulee painonhallintaan, niin yksi ongelma nykymaailmassa on, että (paljolti median luomat) kauneusihanteet ovat hyvin kapeakatseisia. Ja koska näin on asian laita, niin joidenkin ihmisten luontainen konstituutio on sellainen, että se ei voi sopia näiden kapeiden mielivaltaisten raamien sisälle…

Broo kirjoittaa, että ”Iyengarin mukaan tämä alue vastaa myöhemmän hatha-perinteen vishuddha-chakraa, mutta tässä perinteessä tämä kehä liitetään enemmän kommunikaatioon ja luovuuteen kuin janoon ja nälkään”. Iyengar tarkalleen ottaen kirjoittaa näin: ”kanṭha-kūpe tarkoittaa myöhempien joogatekstien vishuddha-chakraa”. Broon kommentissa menee asiat hieman sekaisin. Kyseinen seitsemän chakran syteemi, johon Broo viittaa popularisoitiin vasta 1900-luvulla, ja niihin liittyvät tunteet ja ominaisuudet, tulivat paljolti psykoterapeutti Jungilta eli hän selitti chakroja oman länsimaisen ymmärryksensä pohjalta. (Kassila avaa tässä sutrassa tätä modernin joogan oppia.) Eli sinänsä kommunikaatio ja luovuus tulivat kuvaan mukaan vasta ns. modernin joogan aikakaudella, ei vielä klassisessa hatha-perinteessä. Ja sinänsä chakrasysteemien vanhimmat esitykset löytyvät hathaa edeltävistä tantra-teksteistä. Mutta, sivumennen sanoen todettakoon, että em. Hathapradīpikā-värssy lupailee myös ”luomisen ja hajottamisen kontrollointia”… Mutta toisaalta ihminen voi olla hyvin luova nälän (tai nälänpelon) takia, ja luovuuden takia taas ihminen on valmis näkemään nälkää (esim. Murger: Boheemielämää)…

Ranganathan muistuttaa, että Patanjali on itse askeettiperinteen edustaja; täten, tämä on hänen kaltaisilleen tärkeä samyama. Intialaiset askeetit ovat toisinaan tehneet hyvinkin äärimmäisiä harjoituksia – jopa kuolemaan johtavia sellaisia. Myös esimerkiksi Gautama Buddhasta kerrotaan tarinaa, että ennen kultaisen keskitien löytämistään, hän paastosi itsensä miltei hengiltä. Sellaista ei suositella tässä blogissa! Mutta jos harjoitat säännöllistä paastoa, tai päätät kokeilla sitä edes kerran, niin kokeile ihmeessä meditaatiota tämän sutran pohjalta! Itse en ole, virallisten standardien mukaan, alipainoisena henkilönä (jolla on siis nopea aineenvaihdunta) varsinaista paastoamista kokeillut; jos ei lasketa mukaan ns. ”ajoittaista paastoa” (intermittent fasting) eli pyrkimystä antaa ruoansulatusjärjestelmän levätä joka päivä vähintään noin 16 tuntia, eli syöden kaikki ateriat noin 8-10 tunnin aikaikkunan sisällä. Mutta tällainen käytäntö ei liity oikeastaan mitenkään tähän sutraan, koska tällainen päivittäinen jaksottainen paasto ei sisällä näläntunnetta. Mutta voin suositella!

Mutta askeetti tai ei; vähintäänkin syömisen säännöstelyä on aina pidetty tärkeänä joogaharjoituksena, Kontala toteaa. Mitāhāra eli hallittu dieetti on Hathapradīpikān mukaan rajoituksista paras. Ylensyönti voi todellakin pilata yhden jos toisenkin joogaharjoituksen! Siksi joogaa harjoittavan kannattaa kyllä olla valppaana sen suhteen, mitä, milloin ja miten paljon laittaa suuhunsa. Ei siis ole ihme, että yksi samyama-harjoitus on omistettu yksistään tälle asialle.

Text: Marko Mikkilä, foto: Katja Metsätähti