sutra 3:32

mūrdha-jyotiṣi siddha-darśanam 32

Pään valoon: täydellistyneiden näkeminen (3:32).

Sri Patanjala Sānkhya-pravacane Yoga-shāstre:

”Pääkallossa on pieni aukko, jonka läpi huokuu valoa (tai säteilyä). Harjoittamalla samyamaa tähän valoon (tai säteilyyn) voi nähdä täydellistyneitä (siddha), jotka liikkuvat maan ja taivaan välissä.” (ks. Hariharānanda; Woods)

Kiinnittymällä päästä löytyvään valoon luvataan kyky nähdä ilmakehässä oleilevia siddhoja. Siddha viittaa tässä yhteydessä olentoihin, jotka ovat lähes vapautuneita, mutta yhä omaavat jonkinlaisen hienovaraisen kehon – usein puhutaankin ”valokehosta”, johon nimenomaan harjoitus johtaa. Tai vaihtoehtoisesti täysin vapautuneita, mutta he päättävät ajoittain palata maan läheisyyteen auttamaan vasta vapautumista tavoittelevia lihaa ja verta olevia ihmisolentoja. Tämä voi periaatteessa myös viitata jonkinlaisiin jumalolentoihin (deva).

Venkateshānanda katsoo tämän mahdollistavan minkä tahansa historian saatossa täydellistyneen olennon näkemisen, hän mainitsee erikseen Jeesuksen, Buddhan ja Krishnan. (On sinänsä luonnollista, että oma kulttuuritausta vaikuttaa siihen minkälaisia olentoja näkee mystisissä kokemuksissaan.) Paramahamsa Yogānanda taas teki tunnetuksi ”myyttisen tuhatvuotisen joogin” eli Mahavatar Babajin, joka oli tavattavissa Himalajan vuoristossa, jos näkökyky on riittävän kehittynyt. Maehle tuo tässä esille Vyāsan ja itsensä Patanjalin, joiden uskotaan ”arvovaltaisten tekstien” perusteella esiintyneet Intian historiassa useita kertoja, jolloin olisi kyse juuri tästä ilmiöstä, eli hienovaraisessa kehossa oleillen, voidaan välillä aina uudestaan asettautua tällaiseen nahkasäkkiin, joka syleilee lihaa, luuta ja verta – buddhalaisessa perinteessä puhutaan boddhisattvoista. (Tutkijat yleensä uskovat, että on ollut useita eri henkilöitä eri aikaan nimellä Patanjali ja Vyāsa.)

(Tässä luvussa siddha yleisemmin voi tarkoittaa ketä tahansa, joka on saavuttanut joitakin mahteja; mutta tässä nimenomaisessa sutrassa puhutaan luultavasti ”vielä enemmän täydellistyneistä”, kuin vain joidenkin, minkä tahansa, kykyjen omaajista. On yleisempää tosiaan, että siddhalla viitataan vapautuneisiin olentoihin – mutta todettakoon, että Vivekānandan mielestä tässä sutrassa ei puhuta vapautuneista olennoista.)

Ilmeisesti näiden olentojen kehot muodostuvat samanlaisesta valosta, kuin mikä on siis tavoitettavissa jokaisen pään sisältä. Broo jatkaa, että Vaiśeṣika-filosofian mukaan siddha-darśana ei tarkoita ”täydellistyneiden näkemistä” vaan ”täydellistyneiden näköä”. Nämä kaksi tulkintaa eivät ole toisiaan poissulkevia, mahdollisesti ne ovat jopa täsmälleen sama asia. Jos täydellistyneiden kehot koostuvat siitä valosta, joka täytyy ensin nähdä itsensä sisällä, niin nämä ovat itse asiassa, jopa täysin sama asia. Täydellistyneiden näkeminen tapahtuu luonnostaan täydellistyneellä näkökyvyllä; ja täydellistyneiden näkökyky on se miten täydellistyneet nähdään. (Jos vetää tästä yhteyden sutraan 2:6, niin siellä näkökyvystä käytetään sanaa drg, ja näkemisestä taas darśana. Tällöin tämän sutran tarkka käännös olisi tosiaan, kuten se on tässä esitetty eli puhutaan jonkin – tässä tapauksessa täydellistyneiden – ”näkemisestä”; ks. myös Broo 2019).

Joissakin perinteissä tällainen ajatus päässä olevasta aukosta on otettu hyvinkin (liiankin?) kirjaimellisesti. Esimerkiksi tiibetin-buddhalaisessa perinteessä on harjoitettu, jopa fyysisen reiän poraamista päälakeen, johon sitten asetetaan kuivunut heinänkorsi! Olen nähnyt dokumenttielokuvan, jossa retriitissä oleva ryhmä tiibettiläisiä tosiaan teki näin, ja he näyttivät suoraan sanoen enemmän ja vähemmän pahoinvoivilta. Tässä blogissa ei suositella tällaista kirjaimellista tulkintaa, joten älä kokeile tätä kotona – äläkä missään muuallakaan!

Osa kommentaattoreista tulkitsee ”pään valon ” viittaavan johonkin chakraan. Esimerkiksi akateeminen filosofi Ranganathan ja teosofi W. Q. Judge arvelevat tämä viittaavan ylimpään chakraan, jota usein kruunuchakraksi kutsutaan. Kassila ja Iyengar taas arvelevat tämän viittaavan ”kolmanteen silmään” eli ajna chakraan. (Tosin Iyengar puhuu asiasta risitiriitaisesti, koska hän puhuu ”päälaesta” (crown of the head), mutta nimeää sen ajna chakraksi?) Vivekānandan seuraaja Prabahavānanda taas vakuuttaa, että tätä pään valoa ei tule sekoittaa mihinkään chakraan. Intian Mysoressa filosofian opettaja Arvind Pare, kertoi mūrdha-sanan viittaavan päälakeen, jota myös brahmarandhraksi kutsutaan.

Kovasti arvostettu, mutta toisaalta taas myös pelkkänä teoreetikkona pidetty, klassinen kommentaattori Vāchaspati Mishra väittää tässä puhuttavan tärkeimmästä nādīsta eli suṣumnāsta, eikä avaa asiaa sen enempää. Juuri tällaiset kommentit häneltä saavat epäilemään hänen olleen enemmänkin vain teoreettiko, eikä välttämättä kovin syvälle mihinkään aikansa joogaperinteeseen perehtynyt. Mutta Maehle, jolla on tarve aina kunnioittaa klassisia kommentaattoreita (”koska heitä on aina kunnioitettu”), selittää asiaa kundalinīlla. Näin ollen, tämä valo ilmenee, kun kundalinī aktivoituu suṣumnāssa (ks. myös Venkateshānanda). Huom! Patanjalin ajalta ei löydy vielä tekstejä, joissa puhuttaisiin kundalinīsta.

Mutta kaiken kaikkiaan, ehkä todennäköisempi selitys on tosiaan päälaki eli brahmarandhra. Varsinkin kun Shaiva-tantraperinteessä löytyy meditaatiotekniikka, jossa keskitetään huomio päälakeen. Hariharānanda puolestaan puhuu pään takaosasta löytyvästä pisteestä, jossa tämä valo on koettavissa – tällä saattaa olla joku yhteys käpyrauhaseen. Ja huomionarvoista on, että Shaiva-tantran 12-chakran systeemissä yksi chakra on nimenomaan tuolla seudulla (ks. Vijnāna Bhairava). Ja vielä tärkeämpänä, metafyysiseti perustavamman laatuisen, asiana kuin chakrat, puhutaan kolmesta bindusta, joista yksi eli valkoinen bindu sijaitsee päässä (ne kaksi muuta ovat navan alapuolella (punainen bindu), ja rintakehässä (sininen bindu).

Tyylilleen uskollisesti Desikachar puhuu asiasta hyvin yleisellä ja demystifioivalla tasolla, mutta toisaalta hieman epämääräisellä tavalla: Sutran ”käännös”; ”Samyama korkean älykkyyden lähteeseen yksilössä kehittää supernormaaleja kykyjä”. Ja kommentti; ”Tätä kautta voimme saada tukea ja suuremman vision jumalallisilta voimilta…” Ranganathan puhuu hieman samaan tyyliin. Hänen mukaansa Patanjali näyttää käyttävän sanaa darśana ”filosofisen näkemyksen” merkityksessä. Hän jatkaa, että tämä on ”teoreettista tietoa kaikesta luonteeltaan yleisestä ja universaalista tiedosta”.

Kontala kirjoittaa, että ”brahmarandhran kautta joogi jättää kehonsa tavalla, joka ei johda maailmankaikkeuden ympäri kiertämiseen ja paluuseen ihmisten maailmaan”. Toisaalta monasti myös sanotaan, että kuoleman hetkellä poistutaan kehosta aina tuota samaa kautta riipumatta onko se viimeinen elämä vai ei? Kontala kysyy, myös miksi joogi haluasi nähdä tällaisia olentoja? Hän vastaa, että tämä voi antaa esimakua muista maailmoista. Toisaalta myös, viitaten aiempaan, tällaisilta olennoilta voi ehkä myös oppia jotain joogan polulla hyödyllistä tässä elämässä.

Text: Marko Mikkilä, foto: Katja Metsätähti.