sutra 3:33

Posted on

prātibhād-vā sarvam 33

Tai intuitiosta: kaikki (3.33).

Sri Patanjala Sānkhya-pravacane Yoga-shāstre:

”Intuitio on se vapauttava (tai pelastava) tajunnantila, joka tulee ennen erottelukykyä, kuten aamunsarastus ennen auringon nousua. Kun intuitio saavutettu, joogi voi tietää kaiken.” (ks. esim. Hariharānanda.)

Kun intuitio on saavutettu, joogi voi tietää kaiken? Kaiken… tarpeellisen?

Intuitio… on hankala sana. Sitä käytetään niin monella eri tavalla eri yhteyksissä. Broo on kääntänyt sanan prātibhāt ”intuitioksi” vuonna 2010, mutta uuteen laitokseen (2019), hän on kääntänyt sen sanalla ”selvänäköisyys”. Muuten hän on pienillä muutoksilla parantanut käännöstään (esim. asmitā on muuttunut ”itsetunnosta” ”minätunteeksi”; asamprajnāta samādhi on muuntunut ”tiedostamattomasta” ”kohteettomaksi” syventymiseksi); mutta tämän sanan kohdalla hän on mennyt mielestäni huonompaan suuntaan, vaikkakaan ei ”täysin metsään”.

Sanskritin sanakirjoistani Monier-Williams antaa sanalle prātibha merkitykset ”intuitiivinen tieto, intuitio, selvänäköisyys, mielen läsnäolo”; kun taas MacDonell on muuten samoilla linjoilla, mutta ei sisällytä ”selvänäköisyyttä” (divination) listaan. Sanskrit-spesialisti ja Shaiva-joogi Christopher Wallis antaa sanalle joogaan liittyen seuraavat merkitykset: intuitiivinen oivallus (intuitive insight), luova inspiraatio (creative inspiration), ja ruumiillistunut vaisto (embodied instinct; eli intuitio voi tuntua kehossa, tästä tunnetuin muoto on ns. ”gut feeling” eli ”suolistoaavistus”). Iyengar antaa myös sanalle useamman vaihtoehdon: ”säteilevä valo (effulgent light), nerokas käsitys (brilliant conception), intuitiivinen tieto (intuitive knowledge), henkisen havainnon kyky (faculty of spiritual perception). Sivistysanakirjani puolestaan tarjoaa länsimaisena merkityksenä tällaista: ”sisäinen oivallus, joka ei perustu päättelyyn eikä kokemukseen”. Tämä on lähellä Vijnānabhikṣun tulkintaa, jonka mukaan prātibha on tietoa, joka on saatu ilman opettajaa.

Broo kirjoitti taannoin Anandaan artikkelin, jossa hän vastakkainasetteli intuition ja opettajalta saatavan tiedon – että kumpaa meidän pitäisi uskoa? Se on yhä mielestäni huonoin artikkeli, jonka hän on koskaan kirjoittanut tuohon lehteen. Nämähän eivät ole mitenkään kategorisesti toisiaan poissulkevia, vaan kaikki joogit (tai ihmiset yleensäkin) luultavasti saavat ja joutuvat käyttämään molempia tiedon lähteitä jokaisen elämänsä aikana. Mutta Broolle ongelma sanassa ”intuitio” lienee se, miten sitä käytetään arkikielessä (ja New Age-liikkeissä). Arkikielessä sitä saatetaan käyttää viitaten mihin tahansa omaan tuntemukseen, mielihaluun tai omaan uskomukseen. Mutta tätä se ei tietenkään ole joogafilosofiassa. Sen sijaan, arkikielessä sanalla saatetaan viitata myös aavistukseen, joka on toteutunut todeksi, ja tällöin oltaisiin jo joogafilosofian kanssa samoilla linjoilla! Tai sillä saatetaan viitata päätöksentekotilanteeseen, jossa saadaan mielikuva, oikeasta tavasta toimia. Ja kun tämä tapa toimia myös osoittautuu toimivaksi, niin voidaan hyvällä syyllä puhua intuitiosta, mutta siinä on myös selvänäköisyyden elementti, koska ollaan saatu ”oikea vastaus” mielikuvan avulla. Mutta intuitio on mielestäni paljon parempi tapa kääntää prātibha, koska se kattaa laajemman alan eri ilmiöitä. Sanan pitää kattaa laaja ala, kun lupauksena on ”kaikki”!

Länsimaisessa filosofiassa taas intuitiota käytetään hyvinkin eri tavalla. Se ei viittaa mihinkään paranormaalin, tai sisäiseen ääneen, tahi mystiseen visioon, vaan se viittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan siihen, ”miltä jokin näyttää tai vaikuttaa” (ks. esim. Bealer). Intuitio sanan alkuperä on latinassa, ja on alkujaan viitannut toisaalta ”katsomiseen, näkemiseen”, ja toisaalta taas ”tarkastelemiseen, puntaroimiseen”. Täten, se on lähellä sanaa darshan, joka yleensä käännetään hieman epätarkasti filosofiaksi. Eli länsimaisessa filosofiassa sillä viitataan esimerkiksi tällaiseen: Näyttää siltä, että edessäni on tietokone, minulla on siis intuitio tietokoneesta, mutta en voi olla aivan varma, se voi olla myös hallusinaatio tai uni. Intuitio ei tällöinkään ole synonyyminen uskomuksen eikä tiedon kanssa, koska esimerkiksi monet optiset harhat näyttävät siltä kuin näyttävät, vaikka tietäisimme, että asian laita on toinen kuin miltä se näyttää (ks. esim. Muller-Lyer-illuusio). Tämä kuitenkin liittyy länsimaissakin ns. a priori-tietoon; eli tietoon, jota meillä voi olla ilman kokemusta tai asian tutkimista. Osa länsimaisista filosofeista kuitenkin uskoo ns. intuitionismiin, jonka mukaan meillä voi olla luotettavaa tietoa joistakin asioista (esim. moraalista) ilman loogista ajattelua tai subjektiivista kokemusta (ks. esim. Dancy). Kaiken kaikkiaan, tämä on siis erilainen näkemys, tai erilainen tapa käyttää sanaa, kuin joogafilosofiassa, mutta toki joiltain osin päällekkäinen, sanoisin.

Mutta miten tätä sutraa tulkitaan kommentaarien toimesta? Mitä tarkoittaa tuo ”kaikki”? Monien mukaan tällä sutralla tarkoitetaan, että harjoituksen myötä voi nousta intuitio, joka voi antaa kaikki (ainakin tähän asti mainitut) siddhit vaikka ei tekisikään tiettyä siddhiin liittyvää samyamaa (esim. Shankara; Vivekānanda; Venkateshānanda; Ranganathan.) Prabahavānanda tarkentaa, että näin käy kun on riittävästi puhdistanut mieli-keho-systeemiään. Tämä tulkinnan mukaan ei tässä ei ole siis kyse mistään erillisestä samyamasta. Miksi sitten se on lisätty juurin tähän kohtaan eli keskelle keho-meditaatioita? Esimerkiksi Broo selittää tätä ensimmäisen kommentaarin valo-metaforalla, koska edellisessä sutrassa puhuttiin myös valosta niin tämä on sopiva kohta tälle. Tähän voisi vielä lisätä, että prātibha-sanan yksi merkitys viittaa valoon (ks. Iyengar). Kassila tuo esiin hyvän pointin, eli kaikissa siddheissä, joissa saadaan tieto ilman tavallisia aisteja, on kyse intuitiosta. Mutta tässä siis puhutaan luonnostaan nousevasta intuitiosta, joka antaa sivutuotteena siddhejä, vaikka joogi ei niitä olisi tavoitellutkaan (ks. myös Ranganathan).

Mutta esimerkiksi Kontala (2020) tulkitsee tämän olevan intuitioon kohdistettu samyama. Ja tämä intuitio valaisee kaiken mihin joogi kiinnittää huomionsa. Hän tarkentaa, että ”jos keskittyy vähäisempien kohteiden sijaan itsen ja mielen rajapintaan, saavuttaa intuitiivista tietoa joka ei rajaudu mihinkään erityiseen kohteeseen”. Täten, intuitioon kohdistetun samyaman antama kyky valaisee kaiken mihin joogi valitsee kiinnittää huomionsa. Mutta onko tässä kyse ”kaikkitietävyydestä”, miltä tuo, ja pari muuta kommentaaria, vähän kuulostaa (ks. myös Bangali Baba; Iyengar)? Patanjalihan puhuu erikseen kaikkitietävyydestä (sarva-jnātrtvam) myöhemmin sutrassa 49. Yksi mahdollisuus tulkita tämä sutra on näin: mieli-keho-systeemi voi muuntua niin sattviseksi, että intuitio kertoo kussakin tilanteessa kuinka siinä toimia, ja täten tilanteeseen sopiva toiminta kumpuaa spontaanisti. Näin ihminen ei ole sanan varsinaisessa mielessä kaikkitietävä (jonka epäilen keholliselle olennolle ylipäätään mahdottomaksi, mutta palaan asiaan sutrassa 49); mutta hän tietää aina tässä hetkessä kaiken tarpeellisen. Ei enempää, ei vähempää.

Niin, tästä sutrasta on paljon yhteyksiä moniin muihin sutriin. Ensimmäisen kommentaarin mainitsemasta erottelukyvystä puhuttiin sutrassa 2:26, jossa se määriteltiin itse aisassa koko joogan projektin tavoitteeksi. Erottelukykyyn ja vapauttavaan tietoon hän palaa vielä tämän luvun lopussa (3:52-54). Intuitioon palataan jo parin sutran päästä (3:36). Ai niin, tätä prātibha-termiä kaikki ensimmäisen kommentaarin kääntäjät kääntävät eri tavoin. Woods kääntää sen arkisesti sanalla ”eloisuus” (vividness)! Rāma Prasāda käyttää teknistä termiä ”etukäteistieto” (prescience). Bangali Baba käyttää yleisluontoista termiä ”nerokas” (genius). Hariharānandan kommentaarissa termi jätetään pääasiallisesti kääntämättä, mutta sulkuihin on kerran lisätty ”intuitio(n)”. Niin, myös prātibha on hankala sana!

Text: Marko Mikkilä, foto: Katja Metsätähti.