sutra 3:41

Posted on

śrotrākāśayos saṁbandha-saṁyamād divyaṁ śrotam 41

Korvan ja eetterin yhteyteen kiinnittymisestä: jumalallinen kuulo (3:41).

Sri Patanjala Sānkhya-pravacane Yoga-shāstre:

”Kaikki kuuleminen ja äänet tapahtuvat eetterissä (ākāśa). Näin on sanottu: ‘Kaikkien olentojen kuulemisen kyvyn tukipintana on hienovarainen ääni-elementti, ääni on riippuvainen vain yhdestä elementistä.’ Tämä on eetterin tuntomerkki (linga), ja se on myös esteetön. Samoin, eetterin kaiken läpäisevyys on todettu, koska se on muodoton ja koskematon. Äänen havaitsemisesta voidaan johtaa kuuloelimen olemassaolo. Kuuro ei kuule ääniä, kun taas kuuleva havaitsee äänet. Ääni on vain kuuloelimen havainnoinnin piirissä. Joogi, joka harjoittaa samyamaa kuuloelimen ja eetterin suhteeseen, kehittää jumalallisen kuulon.” (ks. esim. Hariharānanda; Bangali Baba.)

Ensimmäinen kommentaari mainitsee kuurot. Herää kysymys, että vaikka kuuro ei voi kuulla ”tavallisia ääniä”, voiko hän silti kuulla jumalallisia ääniä? Arvaisin, että kyllä! Tärkeimmät äänet kuulee sydämellään, kuten Pikku Prinssi totesi. Sitten taas, ns. kuuleva ei tavallisessa valvetilassa pysty kuulemaan jumalallisia ääniä, eli hän on kuuro jumalallisille äänille suurimman osan aikaa, usein koko elämänsä...

Broo (2019) kirjoittaa: ”Patanjali palaa käsittelemään yhteyksiä. Aiemmin (3:21) hän puhui silmän ja valon yhteydestä. Nyt on vuorossa korva ja tila.”

En ole ihan varma voiko näiden kahden väliin vetää suoraa vastaavuutta? Tämän luvun sutra 21 kuuluu näin: ”Kiinnittymällä kehon muotoon: näkymättömyys, kun kyky tulla havaituksi häviää, silmän ja valon yhteyden katketessa.” Näin ollen, samyamaa kohdistuu kehon muotoon, josta tuloksena on silmän ja valon yhteyden katkeaminen väliaikaisesti, jolloin voi olla näkymätön. Tässä sutrassa 41 taas samyama kohdistuu äänen ja eetteri/tilan yhteyteen, ja tästä tuloksena on jumalallinen kuulo. Minusta ainakin tuntuu siltä, että nämä eivät varsinaisesti edusta samaa sarjaa, vaikka molemmissa puhutaankin elementeistä ja tiedonhankinta-aisteista, ja sana ”yhteys” on mainittu molemmissa, mutta hyvin eri tavoin suhteessa samyamaan. Mene ja tiedä…

Broo jatkaa: ”…ākāśa suomennetaan toisinaan eetteriksi, mutta se on huono käännös, koska eetteri johtaa ajatukset eurooppalaiseen filosofian ja tieteen nykyään hylättyyn ajatukseen siitä, että tilaa täyttäisi jokin hienojakoinen substanssi.”

Monissa vanhoissa kulttuureissa on ajateltu olevan viisi aineellisen maailman olomuotoa. Näistä käytetään Intiassa sanoja maa, vesi, tuli, ilma ja eetteri/tila. Nämä voi kattavammin ymmärtää 1) kiinteytenä, 2) nestemäisyytenä, 3) plasmana, 4) höyrynä ja 5) niiden väliaineena tahi tilana. Tai vaihtoehtoisesti 1) kiinteytenä, 2) virtaavuutena, 3) lämpönä, 4) liikkeenä, ja 5) tilana, jossa tämä kaikki tapahtuu; tai vaihtoehtoisesti aineellisena substanssina, josta kaikki muut syntyvät. (Vähän samalla tavoin, kuin tietämättömyys on kaikkien muiden mielen häiriöiden pohjana, ks. YS 2:4.)

Eurooppalaisessa filosofiassa Platon alkujaan puhui neljästä elementistä, kunnes Aristoteles lisäsi siihen viidennen eli eetterin. Modernin fysiikan isä Newton kyseenalaisti eetterin mekanistisessa maailmankuvassaan, ja puhui vain tilasta. Sitten taas, Maxwell (joka on suurin fyysikko Newtonin Einsteinin välissä) otti tuon termin uudelleen käyttöön 1800-luvulla. Einsteinin suhteellisuusteoria näytti aluksi (1905) tekevän eetterin turhaksi ylijäämäkäsitteeksi. Myöhemmin Einstein itsekin kuitenkin totesi, että hänen teoriansa eivät itse asiassa varsinaisesti sulje pois eetteriä tyystin. Mutta, suurin osa fyysikoista on työskennellyt ja puhunut, kuin eetterillä ei olisi väliä. Tosin tämä on muuttumassa, tai jo muuttunut…

Suurimpana eetterin puolesta puhujana on toiminut fysiikan Nobelinkin voittanut Frank Wilczek, joka käyttää sanaa eetteri ”tyhjiön” täyttävistä jatkuvista ja villeistä kvanttiheilahteluista ja -vaihteluista. On siis yleisesti hyväksyttyä nykyfysiikassa, että ns. tyhjiö on täynnä jatkuvasti muotoansa muuttavaa kvanttitason energiaa. Kaikki eivät tästä halua käyttää termiä eetteri, mutta osa fyysikoista, on tosiaan ottanut sanan uusiokäyttöön. Täten, tilaa ei varsinaisesti ole olemassa ilman jotain substanssia. Wilczek tekee jaon sanojen ”void” ja ”vacuity” välille. Täydellistä tyhjyyttä (void) ei ole olemassa; tyhjiö (vacuity) taas on täynnä potentiaalista energiaa, siitä vaan puuttuu kaikki karkeampi aines. Täten, olemme paremmin linjassa nykyfysiikan kanssa käyttäessämme sanaa eetteri. Osa kommentaareista tosiaan jättää ākāśa-sanan kokonaan kääntämättä, ja osa käyttää sanaa tila tai avaruus (engl. space). (Woods taas käyttää sanaa ilma (air), joka on ehdottomasti väärä valinta tähän yhteyteen.)

Annetaan Broon jatkaa vielä: ”Sānkhyan ākāśa sen sijaan on juuri tila itse eikä mitään muuta.”

En ole varma, onko tämä ainakaan aina ollut Sānkhyan käsitys. Nimittäin Yoga-sutra-kommentaareista Hariharānanda pyrkii olemaan uskollisempi Sānkhyalle kuin kukaan muu. Ja Hariharānanda kirjoittaa, että tyhjyys (”emptiness or void”) on epämääräinen käsite, jolla ei ole varsinaista olemassaoloa. Sen sijaan, hän jatkaa, että energia, joka ilmenee äänenä, valona jne. on olemassa (em. fyysikko Wilczekin mukaan valo on eetterin ensimmäinen ilmenemismuoto; teosofit ovat puolestaan kääntäneet ākāśaa ”astraalivaloksi”, toim. huom.). Täten, ilmenemismuoto, joka on pohjimmiltaan ääntä tai värähtelyä on yhtä kuin ākāśa, Hariharānandan mukaan. Sanskritin sanakirjani antaa sanalle seuraavat käännökset: ”a free or open space, vacuity, the ether, atmosphere; (in philos.) the subtle and ethereal fluid (supposed the fill and pervade the universe and to be the peculiar vehicle of life and of sound”.

Broo kirjoittaa myös: ”…teosofian ja New Age-ajattelun ‘akaasinen arkisto’ eli aikojen alusta eetteriin tallentunut tietokanta kaikista menneistä, nykyisistä ja tulevista tapahtumista, joista meediot ja okkultistit voivat kanavoida tietoa, on sānkhyalle ja Patanjalille täysin vieras ajatus.” Hmm, onko tuo täysin vieras ajatus? Siddhien lista alkoi ”tiedolla menneestä ja tulevasta” (3:16). Sen lisäksi on lupailtu mm. ”tietoa hienojakoisesta, kätketystä ja kaukaisesta” (3:25). Juu, Patanjali ei puhu ”akaasisesta arkistosta”, ja hän käsitteellistää toki asioita eri tavalla kuin teosofit, mutta ovatko ajatukset yhteensopimattomia? Eivät mielestäni. Tässä tulee taas yksi nykyfysiikan hypoteesi mieleeni; universumin koko menneisyys ja tulevaisuus ovat olemassa tässä hetkessä. Jolloin eetteri/aika-avaruuden kaikki ajankohdat ovat olemassa jollain tavalla tässä ja nyt. Mikäpä olisi sen parempi ja tarkempi arkisto, kunhan siihen vaan pääsee käsiksi? No, ehkä siihen pääsee, jonkin siddhin avulla? Esimerkiksi jumalallisen kuulon?

Broo on nähdäkseni myös ristiriidassa itsensä kanssa, sillä sutrassa 3:48 hän kirjoittaa: ”…jättämättä omaa huonettaan hän seuraamalla paikan ja ajan muunnoksia esimerkiksi voi nähdä Anckarströmin ampuvan Kustaa III:n 16. maaliskuuta 1792 Tukholman oopperatalon naamiaisissa.” Jos näin, on jotenkinhan siihen tietoon täytyy päästä käsiksi, vai kuinka? Ja Patanjalin itsensä mukaan ”erottelusta syntyvä tieto on pelastava, kaikki kohteet ja kaikki ajat sisältävä sekä vailla sarjaa” (3:54). Hmm, kuulostaa potentiaaliselta ”arkistolta” minun korvissani…

Broo päättää kommenttinsa: ”Kommentaattorin Bālarāma Udāsīnan (n. 1890) mukaan tämä viittaa kaikenlaisten hienojakoisten äänien kuulemiseen. Se olisi siis vähäisempi kyky kuin aiemmin mainittu ylimaallinen kuulo (3:36).”

Itse taas uskon, että tämä ei ole ainakaan vähäisempi, vaan tässä ollaan edetty sen varoituksen jälkeen vaativampiin ”suorituksiin”. Maehlen mukaan tässä taas puhutaan samoista kyvyistä kuin sutrassa 3:36, vaikkakin eri nimellä – eli tässä annetaan vaihtoehtoinen tapa saavuttaa “normaalista poikkeavia” aistimiskykyjä. Maehle antaakin esimerkin ”jumalallisesta kuulosta” joogan toisesta klassikosta eli Bhagavad Gītāsta, jossa Sanjaya saa kyvyn kuulla taistelukentällä käytävä joogan ”jumalallinen oppitunti”.

Niin, ns. tavalliset äänethän tarvitsevat jonkin karkeamman väliaineen, jossa matkustaa, pelkkä eetteri/tila-avaruus ei riitä. Täten, tässä ei siis puhuta tosiaankaan tavallisista äänistä, vaan äänistä, jotka voivat kuulua, vaikka väliaineena on vain eetteri/tila-avaruus. Voi kuulla esimerkiksi ääniä, jotka ovat kaikkialla läsnä kaiken aikaa? Kuten fysiikan paljastama Kosminen Mikroaalto Taustakohina? Tai OM-äänne eri luonnonilmiössä, kuten auringonnousussa? Hatha-perinteessä taas puhutaan sisäisten hienovaraisten äänten kuulemisesta? Intialaisessa perinteessä osaa pyhistä teoksista, kuten Vedat, sanotaan ”kuulluiksi” (shruti; vastakohtana smriti eli ”muistettu”). Eli tietäjät ovat aikoinaan kuulleet ikuiset opit jumalallisella kuulolla? Tässä voi olla myös yksi syy, miksi initiaatiolla on merkitystä mantroja opittaessa?

Ps. Vielä yksi ajatus modernista fysiikasta: Nima Arkadi-Hamed on tullut viime aikoina kuuluisaksi puhumalla ”avaruus-ajan lopusta” fysiikan perustavana tekijänä. Hänen mukaansa täytyy olla jotain syvempää, jotain fundamentaalimpaa. Tämä on yhteen sopivaa klassisen joogafilosofian kanssa (ks. esim. Broo 2019, taulukko 2:19). Tulee myös mieleen Immanuel Kantin ajatus, että aika ja avaruus ovat olemassa vain tajuisten rajallisten olentojen mielissä.

Text: Marko Mikkilä, foto: Katja Metsätähti.