sutrablog

vitarkāḥ hiṁsādayaḥ kr̥ta-kāritānumoditā lobha-krodha-moha-pūrvakā mr̥du-madhyādhimātrā duḥkhājñānānanta-phalā iti pratiprakṣa-bhāvanam ॥34॥ “Vääristyneiden ajatusten tuotokset eli väkivalta ja niin edelleen; ovat itse tehtyjä, teetettyjä tai sallittuja; miedon, keskivahvan tai intensiivisen ahneuden, vihan tai harhaisuuden synnyttämiä, johtaen loputtomaan tyytymättämyyteen ja tietämättömyyteen.” Tätä on “vastakohdan pohtiminen” (2.34). Tiivistetysti, vääristyneillä ajatuksilla … Continue readingsutra 2:34

vitarka-bādhane pratiprakṣa-bhāvanam ॥33॥ Vääristyneiden ajatusten ahdistaessa, vastakohdan pohtiminen (2.33). Tämä alkaa sanalla vitarka, kuten myös sutra I:17; mutta sana on näissä kahdessa sutrassa aikalailla eri merkityksessä. Ensimmäisessä luvussa vitarka viittaa ensimmäiseen eli pinnallisimpaan syventymisen (samādhi) muotoon, joka voidaan ymmärtää esimerkiksi (teoreettisena) tarkasteluna, johon ollaan täysin … Continue readingsutra 2:33

śauca saṁtoṣa-tapaḥ-svādhyāyeśvara-praṇidhānāni niyamāḥ ॥32॥ “Määräykset” ovat puhtaus, tyytyväisyys, itsekuri, pyhä lukeminen ja Jumalalle omistautuminen (2.32). Useat kommentaattorit huomioivat, että yama eli rajoitukset koskevat yksilön suhdetta maailmaan ja muihin tunteviin olentoihin; kun taas, niyama eli määräykset koskevat yksilön suhdetta itseensä – muodostaen samalla koko henkilökohtaisen harjoituksen … Continue readingsutra 2:32

jāti-deśa-kāla-samayānavacchinnāḥ sārvabhaumā-mahāvratam ॥31॥ Yleispätevinä, luokkaa, paikkaa, aikaa ja velvollisuutta huomioimatta, ne ovat “suuri vala” (2.31). Edellä mainituista rajoituksista ainakin enemmistö löytyy kaikista suurista uskonnoista, ja ne muodostavat viitekehyksen säännöille ja normeille, joiden varassa yhteiskuntamme osin toimivat (Iyengar 1983). Kaikki noudattavat niitä jollain tavalla, kuten Broo … Continue readingsutra 2:31

ahiṁsā-satyāsteya brahmacaryāparigrahāḥ yamāḥ ॥30॥ Rajoitukset ovat väkivallattomuus, totuudellisuus, varastamattomuus, pidättyväisyys ja omistamattomuus (2.30). Ranskalainen eksistentialisti Immanuel Levinas on julistanut, että “etiikka on ensimmäistä filosofiaa”, tarkoittaen, että etiikka olisi näin ollen tärkein osa filosofiaa. (Ensisijaiseksi filosofian haaraksi on ehdotettu myös ainakin metafysiikkaa, tietoteoriaa ja logiikkaa.) No, … Continue readingsutra 2:30

yama-niyamāsana-prāṇāyāma-pratyāhāra-dhāraṇā-dhyāna-samādhayo-‘ṣṭāvaṅgāni ॥29॥ Rajoitukset, määräykset, asento, hengityshallinta, vetäytyminen, keskittyminen, mietiskely ja syventyminen ovat kahdeksan (joogan) osaa (2.29). Patanjali kuluttaa loput tästä toisesta luvusta, ja vielä alun kolmannesta luvusta, näiden kahdeksan “osan” (tai haaran/jäsenen/komponentin) läpikäymiseen. Tässä toisessa luvussa käydään läpi viisi ensimmäistä osaa, joita Patanjali kutsuu “ulkoisiksi” … Continue readingsutra 2:29

yoga-aṅga-anuṣṭhānād-aśuddhi-kṣaye jñāna-dīptir-āviveka-khyāteḥ ॥28॥ Joogan osia noudattamalla: epäpuhtauksien hävittyä, tiedon valo erottelukykyyn saakka (2.28). ”Nyt tulee se käytännöllinen osuus”, kommentoi Vivekananda. Samasta syystä Maehle (2006) kutsuu tätä käänteentekeväksi sutraksi teoksen sisällä. Tähän asti on puhuttu pääasiassa joogan tavoitteista, maailmankuvasta, ihmikäsityksestä; mutta myös metodeista, eli käytännöllistä tietoa … Continue readingsutra 2:28

tasya saptadhā prānta-bhūmiḥ prajña ॥27॥ Hänen lopullinen ymmärryksensä on seitsenkertainen/seitsenjakoinen (2.27). ”Tätä sutraa ei voi ymmärtää konsultoimatta Vyasaa”, aloittaa Maehle. Tämä on esimerkki sutrasta, josta on olemassa jopa täysin päinvastaisia tulkintoja, ja vieläpä täysin päinvastaisten tulkintojen ”eksoottisia” sekoituksia. Emme voi todellakaan olla varmoja, mitä Patanjali … Continue readingsutra 2:27

viveka-khyātir-aviplavā hānopāyaḥ ॥26॥ Keskeytymätön erottelukyky on välttymisen menetelmä (2.26). Sutrassa 16 totesimme, että joogafilosofia käsittelee neljää aihetta (ks. myös Broo 2010, sutra 2.15): vältettävä, vältettävän syy, välttyminen ja välttymisen menetelmä – jossa on siis kaikuja  buddhalaisuuden neljästä jalosta totuudesta. Sutra 16 käsittelee näistä ensimmäistä toteamalla: … Continue readingsutra 2:26

tad-abhāvāt-saṁyogābhāvo hānaṁ tad dr̥śeḥ kaivalyam ॥25॥ Kun se häviää, yhteys häviää; tämä välttyminen on näkijän erillisyys (2.25). Kun se syy eli tietämättömyys häviää, sen mukana häviää purushan ja prakritin yhteys ja siihen liittyvät samaistumiset. Tästä yhteyden välttymisestä seuraa purushan lopullinen erillisyys prakritista eli kaivalya – … Continue readingsutra 2:25